Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946)

Loviisa - unga värdinnan på Niskavuori
Ohjaaja: 
Valentin Vaala
Henkilöt: 
Emma Väänänen, Tauno Palo, Kirsti Hurme, Hilkka Helinä
Lisähenkilöt: 
musiikki George de Godzinsky
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
87 min
Teemat: 
SUOMALAINEN ELOKUVATUOTANTO
Lisätieto: 
Hella Wuolijoen näytelmästä • juhlakopio 2007
1960-luvulle jatkuneen suomalaisen studioaikakauden hienoin ohjaaja Valentin Vaala työskenteli mielellään Hella Wuolijoen kanssa. Vaalan mestariteos, yksi suurimmista suomalaisista elokuvista kautta aikojen, on Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946), pääosassa Emma Väänänen.

Valentin Vaalan Hella Wuolijoki -filmatisoinnit Juurakon Hulda (1937), Niskavuoren naiset (1938 & väriversio 1958), Vihreä kulta (1939), Loviisa ja Jossain on railo (1949) kuuluvat kaikki ohjaajan keskeiseen tuotantoon ja muodostavat sen yhteiskuntatietoisen rungon.

Loviisa oli Vaalan suosikki elokuvistaan. Se sijoittuu sääty-yhteisöön 1880-luvun Hämeeseen. Suomalaisuusaate kohoaa samalla kun luokkakuilu talollisten ja omistamattomien, sivistyneistön ja kouluttamattoman väestön välillä on syvä. Niskavuoren isännän Juhanin ja meijerskä Malviinan intohimo syttyy pellolla, välittömässä kosketuksessa maahan, mutta maallakin on hintansa, ja Niskavuoren on naitava rahaa, jota on Loviisan isällä. Juhani joutuu ottamaan huomioon sosiaalisen asemansa ja poliittisen tulevaisuutensa (pitäjän esimiehestä tehdään valtiopäivämiestä), joissa rakkaudella Malviinaan ei ole sijaa. Päästessään selville miehensä suhteesta Loviisa muuttuu lampaasta sudeksi, hennosta metsäkulman tytöstä “siveellisen elämän peruspylvään” (rovasti) valtiattareksi (“enkä itke”). Niin Loviisa, Juhani kuin tämän lapsen synnyttävä Malviina joutuvat läpikäymään kriisin sopeutuakseen uusiin asemiinsa.

Vaala on avannut näytelmän rakenteen eeppiseksi pitkällä prologilla, jossa rakennetaan Juhanin ja Malviinan suhde ja pohjustetaan Loviisan tulo Niskavuorelle. Loviisa on elävää historiankirjoitusta ja vastaa Jörn Donnerin näkemystä Vaalan elokuvista “melkein sosiologisina dokumentteina”. Laajaan sosiaaliseen kirjoon liittyy psykologinen ymmärrys. Vaala tihentää tunnelmaa leikkaamalla katseisiin, reaktioihin, konkretisoimalla henkilöiden väliset sähkövirrat.

Suomalaisen elokuvaerotiikan suuria hetkiä on Juhanin ja Malviinan kohtaaminen pellolla George de Godzinskyn tunnussävelen alla. He kävelevät toisiaan vastaan kaukaa otetussa yleiskuvassa, Vaala siirtyy kummankin hehkuviin kasvoihin ja rekisteröi syleilyn jälleen kaukaa, jonka jälkeen metsästäjä kantaa saaliinsa nautittavaksi. Tämän biologisen rakkauskohtauksen kääntöpuolena ovat välähdykset osattomaksi jääneen Malviinan surusta, yksinäisyydestä ja poislähdöstä.

Peltokohtauksen vastapainona täynnä taikaa on myös Juhanin kosiomatka Loviisan kotiin, jossa rakennetaan vienoin, hienoin viittein tulevaisuutta. Tauno Palo antaa yhden uransa rikkaimmista ja täysipainoisimmista suorituksista, jossa hän ilmentää sekä miehistä suvereniteettia että “surmaa sydämessä”.

– Markku Varjola (1979, 1991)

Niskavuori-elokuvat:
Niskavuoren naiset (Valentin Vaala, 1938 & 1958; näytelmä Niskavuoren naiset 1936)
Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (Vaala, 1946; näytelmä Niskavuoren nuori emäntä, 1940)
Niskavuoren Heta (Edvin Laine, 1952; näytelmä Niskavuoren Heta 1950)
Niskavuoren Aarne (Laine, 1954; näytelmä Niskavuoren leipä, 1939)
Niskavuori taistelee (Laine, 1957; näytelmä Entäs nyt, Niskavuori? 1953)
Niskavuori (Matti Kassila, 1984; näytelmät Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä)