Yrjänän emännän synti (1943)

Yrjänä-värdinnans synd
Ohjaaja: 
Edvin Laine
Henkilöt: 
Mirjami Kuosmanen, Edvin Laine, Aino Lohikoski
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Toivo Särkkä (Artturi Leinosen romaanista) • kuvaus Armas Hirvonen • musiikki Väinö Haapalainen
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
88 min
Teemat: 
MIRJAMI KUOSMANEN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Edvin Laineen ura oli epätasainen, mutta eteläpohjalaisen Artturi Leinosen romaaniin perustuvassa esikoisohjauksessaan Yrjänän emännän synti (1943) hän loi rohkean ja aistillisen naiskohtalon kuvauksen. Nimiroolissa oli Mirjami Kuosmanen parhaimmillaan.

Suomen Filmiteollisuus on saanut uuden miehen joukkoonsa Edvin Laineesta, joka Tampereelta Helsinkiin siirtyneenä on päässyt koettamaan voimiaan myös elokuvaohjaajana. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä on Artturi Leinosen samannimisen romaanin mukaan valmistettu Yrjänän emännän synti, jonka nähtyä voi hyvällä omallatunnolla onnitella sekä SF:ää että myöskin Edvin Lainetta. Elokuva on lujasti ja kiinteästi tehty, ja ohjaustyön kannalta se on esikoiseksi varmasti ja johdonmukaisesti toteutettu.

Elokuvan aihe on arkaluontoinen ja samalla psykologisesti mielenkiintoinen. Elokuva asettaa vastakkain toisaalta nuoren naisen voimakkaan äidinvaiston ja suku- ja perheylpeyden sekä toisaalta hänen rakkauselämänsä ja yhteiskuntamoraalin ankarat vaatimukset. Ympäristönä on supisuomalainen maalaismaisema, perintötalo peltoineen ja niiden ohi virtaavine koskineen. Harvassa elokuvassa luonto on saanut niin suuren sijan ihmiskohtaloiden rinnalla kuin tässä, ja siihen liittyy harvinaisen kiinteästi musiikki. Ristiriita ja sen ratkaisu sinänsä voi tietenkin herättää keskustelua ja eriäviä mielipiteitä, mutta Yrjänän emännän synnissä sitä on käsitelty niin vakavasti ja tekisi mieli sanoa hellävaroin, että tuloksena on mielenjäävä, voimakkaan inhimillinen elokuva, joka aiheen vakavuuden vuoksi tosin pakostakin muodostuu raskaanlaiseksi.

Yrjänän emännän synti on epäämätön voitto Edvin Laineelle. Teatterimiehen ote tuntuu vielä paikoitellen esim. runsaissa "sisään- ja ulosmenoissa" jne., mutta kokonaisuutena elokuva on huolellista ja varmaa työtä. Ennen kaikkea on mainittava elokuvan viimeisten metrien voimakas nousu. Siinä ohjaaja itse antoi parastaan myös näyttelijänä, Yrjänän jäyhänä isäntänä, isännän ylpeyden ja lopuksi isänrakkauden.

Mirjami Kuosmanen hänen vastanäyttelijänään on pitkästä aikaa saanut todella suuren tehtävän. Herkkyydellään ja sisäisellä intensiteeetillään hän luo Yrjänän emännästä monumentaalisen naishahmon. Hän todistaa jälleen, että hän kuuluu suomalaisen elokuvan miellyttävimpiin ja omalaatuisimpiin näyttelijättäriin, kun häntä osataan vain oikein käyttää. Koko hänen esitystyylinsä pukeutumista, liikehtimistä ja ilmeilyä myöten on aitoa ja luontevaa. Koruttominen hiuslaitteilleen ja naamiointeineen hän luo hämmästyttävän uskottavan kuvan nykyaikaisesta, kehittyneestä talonemännästä. Nuorta suomalaista miestyyppiä edustaa Esko Vettenranta, jolla nyt on ensimmäinen suuri rooli valkokankaalla. Edullisen ulkomuodon lisäksi hänellä on ilmeisiä näyttelijälahjoja, siksi hyvin hän ilmentää nuoren Saulin mielenailahduksia erilaisissa tilanteissa.

– Aikalaisarvostelujen mukaan