Good Bye, Lenin! (2003)

Ohjaaja: 
Wolfgang Becker
Henkilöt: 
Daniel Brühl, Katrin Sass, Maria Simon
Maa: 
Saksa
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
124 min
Teemat: 
KESÄ KAUPUNGISSA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Berliini on kaupunki, joka on sykkinyt eri vuosikymmenillä kulloisistakin poliittisista suuntauksista huolimatta, tai juuri niiden vuoksi. Wolfgang Beckerin hersyvässä Good Bye, Lenin! -elokuvassa (2003) kahden lapsen yh-äiti vajoaa koomaan Saksojen yhdistymisen aattona. Piinkovalle kommunistille totuus saattaisi olla fataali, ja lapset luovat hänelle vaihtoehtoisen todellisuuden, jossa vanha kunnon DDR on vielä voimissaan.

Toista maailmansotaa seurannut kylmä sota konkretisoitui selkeimmin Saksassa, joka jakautui kahteen valtioon, Neuvostoliiton vaikutuspiiriin jäävään itäosaan eli Saksan demokraattiseen tasavaltaan (DDR – Deutsche Demokratische Republik) ja läntiseen Saksan Liittotasavaltaan. Keskellä DDR:ia jäi vanha pääkaupunki Berliini, joka jaettiin kahtia DDR:n pääkaupungiksi ja Länsi-Saksalle kuuluvaan läntiseen osaan. Jako konkretisoitui dramaattisesti 1961, jolloin kaupunginosat toisistaan eristävä Berliinin muuri rakennettiin. Vähitellen berliiniläiset ja saksalaiset oppivat elämään muurin varjossa ja sen avautuminen 9.11.1989 tuli lopulta yllätyksenä. Vielä muutamaa kuukautta ennen muurin murtumista DDR:n puoluejohtaja Erich Honecker oli ennustanut muurin pysyvän pystyssä vielä 50, mahdollisesti jopa 100 vuotta.

Good Bye, Lenin! -elokuvan lähtökohtana on kaksi dramaattista tapahtumaa, jossa yleinen ja yksityinen yhdistyvät. Itäberliiniläisen Alex-nuorukaisen äiti vajoaa koomaan ja samaan aikaan muuri avautuu ja Saksat yhdistyvät. Alexin äiti, Kommunistisen puolueen aktiivi, herää kuukausien jälkeen, jolloin kapitalismin merkit ovat jo vahvasti läsnä Itä Berliinin katukuvassa. Säästääkseen hitaasti toipuvaa äitiään hengenvaaralliselta järkytykseltä Alex ei kerro yhdentymisestä, vaan yrittää pitää kaikin keinoin yllä illuusiota siitä, että asiat ovat ennallaan. Vanha kunnon DDR pysyy Alexin lavastamana voimissaan heidän 79 neliön kodissaan. Kuten komediaan kuuluu tapahtumat eskaloituvat: Alex joutuu muun muassa etsimään jo hyvää vauhtia katoavia sosialistisia elintarvikkeita ja keksimään yhä mielikuvituksellisempia keinoja pitääkseen yllä äitinsä DDR-illuusiota.

Good Bye Lenin! on siis komedia, joka käsittelee Saksojen yhdentymistä koomisesta näkökulmasta. Kuten komedioissa usein käy, asiat kääntyvät päälaelleen. Lukuisissa Berliini-elokuvissa muuri oli ollut poliittinen ja henkilökohtainen painajainen, Good Bye Leninissä puolestaan muurin puuttuminen tuo ongelmia elokuvan päähenkilöille. Elokuva kuvastaa tekoajankohtansa muuttunutta suhtautumista DDR:n. Vuonna 2003 DDR oli monille, varisinkin nuoremmalle sukupolvelle jo varsin etäinen asia. Entinen kommunistinen itänaapuri ei merkinnyt enää pelkästään Stasia ja Saksan traagista poliittista vaihetta. Sen sijaan omituista naapuria, sen arkea ja esineistöä alettiin kummastella ja muistella camp-henkisellä kaiholla. Tätä on nimitetty ostalgiaksi eli kommunistiseen itään suuntautuvaksi nostalgiaksi. Ostalgian hillitty charmi on purrut erityisesti trendikkäässä Berliinissä, jossa muun muassa nousi mittava ja tuloksekas kansalaisliike Itä-Berliinin jalankulkijoiden liikennevalotunnuksien, seisovan punaisen ja kävelevän vihreän miehen (Ampelmann) säilyttämisen puolesta.

Saksassa hyvin suosittua elokuvaa on käytetty kouluopetuksessa hahmottamaan koululaisille oman maansa lähihistoriaa. Vieraillessaan Sodankylän elokuvafestivaalilla ohjaaja Wolfgang Becker kuvasi elokuvansa opetuksellisia mahdollisuuksia Kaltio-lehdelle (4/2004) seuraavasti: "Tietenkään elokuva ei ole autenttinen. Sen sisältämä arkistomateriaali on kuitenkin puhdasta todellisuutta. Me emme väärentäneet totuutta, toimme sen ainoastaan eri kontekstiin. Elokuva näyttää täysin erilaisen version muurin murtumisesta, ja sitä käytetään härnäämään lapset todellisen historian pariin." Kaikki elokuva sisältämät arkisto-otokset ovat todellakin oikeista DDR-aineistoista koottuja, joskin ne on usein asetettu uuteen yhteyteen.

Ehkä kaikkien aikojen menestyneimmän Berliini-elokuvan ohjannut Becker on kotoisin Länsi-Saksan maaseudulta. Itä-Berliinissä hän oli piipahtanut muutaman kerran opiskellessaan kaupungin länsipuolella. Yhdentymisen jälkeistä Berliiniä hän on kuvannut myös sympaattisessa draamassaan Leben ist eine Baustelle (1997), jossa niin Berliini kuin sen asukkaatkin näyttäytyivät ikuisina rakennustyömaina (baustelle).

- Pasi Nyyssönen 17.12.2009