Psykopaatin jäljillä (1986)

Manhunter
Ohjaaja: 
Michael Mann
Henkilöt: 
William Petersen, Kim Greist, Joan Allen
Lisähenkilöt: 
musiikki Michel Rubini, Klaus Schulze
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
115 min
Teemat: 
NEO NOIR
Lisätieto: 
Thomas Harrisin romaanista Red Dragon
Psykopaatin jäljillä (Manhunter 1986) oli alkujaan räätälöity David Lynchille, mutta lopulta Michael Mann tarttui Thomas Harrisin, kioskidekkareiden Dostojevskin, sarjamurhaajaelämäkertaan Red Dragon. Tuloksena oli ensimmäinen tummaa tyyliä tihkuva Hannibal Lecter -elokuva.

Will Graham on aloittanut uuden elämän Floridassa erottuaan FBI:stä. Nyt häntä pyydetään etsimään rikollista, joka on teurastanut kaksi perhettä täydenkuun aikaan. Willin kyky tunkeutua takaa-ajamiensa psykopaattien tajuntaan aiheutti hänen hermoromahduksensa ja melkein kuolemansakin hänen yrittäessään päästä tri Hannibal Lecterin jäljille. Tutkiessaan murhattua Leedsin perhettä Graham vaistoaa, että kyseessä on outo rituaali. Hän menee tapaamaan Lecteriä psykiatriseen vankilaan saadakseen johtolankoja, mutta tämän tarkkanäköiset huomautukset hänen omasta sielunelämästään pelästyttävät häntä. Viranomaiset saavat selville, että Lecter ja murhaaja käyvät salakielistä kirjeenvaihtoa The National Tatler -skandaalilehden "Henkilökohtaista"-osastossa. Johtolangat vievät Grahamin Gateway-laboratorioon, jonka johtaja Francis Dollarhyde katselee sinne lähetetyt kotielokuvat löytääkseen ehdokkaita omaan "Tulemiseensa", veriseen seremoniaan, jonka innoittaja on William Blaken maalaus "The Great Red Dragon and the Woman Clothed with the Sun". Hän järjestelee uhrinsa kuvaelmiksi simuloidakseen rakkautta ja hyväksyntää, jota ei ole koskaan saanut kokea. Toisaalta sokea laboratorioapulainen Reba McClane auttaa häntä löytämään ulospääsyteitä pakkomielteistään.

Manhunterin lämmin perheen ylistys hakee vertaistaan Steven Spielbergistä ("Listen to my heartbeat" sanoo loppulaulu, joka kruunaa erään viime vuosien tehokkaimmista soundtrackeista). Loppukuva sankarista vaimonsa ja lapsensa kanssa merenrannalla tuo mieleen Suurkaupungin haiden sankarin postikortin, joka kuvaa hänen kaipaamaansa kodin ja perheen ihannetta. Tämäntyyppiseen abstraktisuuteen Michael Mannin Miami Vice -vuodet ovat tuoneet uuden elementin, joka ilmenee pariskunnan pastellinvärisissä T-paidoissa. Tämä on Luontoa, sisäistä ja ulkoista harmoniaa darwinilaisen taistelun päättyessä onnelliseen loppuun ja merkkituotesilaukseen.

Thomas Harrisin romaani Red Dragon päättyi kysymysmerkkiin. Mannin onnellista loppua voisi pitää kompromissina, mutta kyseessä on lähdemateriaalin looginen kehittely. Vanha tarina poliisin ja rikollisen yhdyssiteestä on saanut uuden tulkinnan. Pakkomielteinen etsivä omaksuu takaa-ajetun psykopatologian, ja tähän liittyy uusi lääketieteellis-biologinen koukku: Will Graham etsii yhteyden "matelija-aivoihinsa". Mannia ei kiinnosta niinkään poliisin ja rikollisen välinen yhteys kuin kuin Grahamin selviytyminen sukelluksesta primitiiviseen tajuntaan. Painotusta korostaa se, että Mann on karsinut Harrisin selvitykset Dollarhyden psykologiasta. Kun sisäinen yhteys ihmismetsästäjän ja takaa-ajetun välillä katoaa, jäljelle jää pintatarina, eikä mikään estä Grahamia loikehtimasta lopussa vapaana rantahietikolla. Mann ei visuaalisessa hahmotuksessaan turvaudu film noir -kuvamaailmaan. Hänen tyylinsä on liinisempi, esimerkiksi loisteliaassa kohtauksessa tri Hannibal Lecterin hohtavan valkoisessa turvasellissä. Kun Lecterin oivallukset käyvät Grahamille liian rankoiksi, hänen nähdään säntäävän pikkuisena hahmona pitkin steriilejä käytäviä. Tämäkään kuva ei ole noiria vaan abstraktia science fictionia, kuin mikrolastusta tai virtapiiristä. Kohtaus Grahamin yöstä Mollyn kanssa ennen Dollarhyden kohtaamista on toteutettu kylmän sinisellä hehkulla. Mann hallitsee Panavision-jäsennystään lennokkaasti ja viileän tarkasti. Häntä vaanii vaara, että elokuva, joka pidättyy kajoamasta käsittelemäänsä aiheeseen sen syvemmälle ja etääntyy niin kauas omasta genrestään on vaarassa toimia vaikuttavammin pintakuorellaan kuin syvemmillä kerroksilla.

- Richard Combsin mukaan (Monthly Film Bulletin, February 1989) AA 1993