Just a Gigolo (1978)

Schöner Gigolo, armer Gigolo
Ohjaaja: 
David Hemmings
Henkilöt: 
David Bowie, Marlene Dietrich, Kim Novak, David Hemmings
Maa: 
BRD
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
S
Kesto: 
106 min
Teemat: 
DAVID BOWIE
Lisätieto: 
English version

1970-luvun puolivälissä New York alkoi olla liikaa David Bowien ruumiin ja mielen terveydelle. Hän päätti palata Eurooppaan ja asettui Sveitsin Montreauxien liepelillä olevaan Blonayn kuntaan. Maaseudun rauhaa kompensoitiin urbaanilla oleskelulla Länsi-Berliinissä jonne hän tuli loppuvuodesta 1976. Kokaiinin aiheuttama psykoosi hellitti vähitellen ja Bowin löysi luovuutensa uudelleen. Berliinin muurin kupeessa olevalla Hansa Ton Studiolla äänitettiin hänen ns. Berliini-trilogiaansa eli albumeita Low, Heroes ja Lodger, joista tosin vain Heroes äänitettiin kokonaan Berliinissä. Äänityssessioihin osallistui myös samaan aikaan studiolla häärinyt Iggy Pop.

Ohjaaja David Hemmings tuli tapaamaan Bowieta Blonayhin ja yhteinen sävel heidän välilleen löytyi nopeasti. Michelangelo Antonionin Blow Upin valokuvaajaa näytellyt Hemmings oli Britannian nuorekkaat kasvot 1960-luvulla ja Bowie puolestaan 1970-luvulla. Bowiesta tuli ensimmäisestä maailmansodasta kotiinsa palaava preussilainen upseeri joka yrittää eri tavoin sopeutua sodan runtelemaan Berliiniin ja sen dekadenttiseen ilmapiiriin. Aikanaan Just a Gigolo oli kallein sodanjälkeinen saksalainen elokuva. Sen budjetti oli peräti 12 miljoonaa saksanmarkkaa. Panostus näkyy valkokankaalla, mutta se aiheutti myös paniikkitoimenpiteitä tuottajien taholta: ensimmäisten näytösten jälkeen elokuvaa lyhennettiin peräti 45 minuuttia.

Just a Gigolon tarina seuraa varsin uskollisesti teemalaulun saksankielistä sanoitusta jossa sodasta palaava sotilas huomaa kaiken entisen olevan raunioina ja sodan jälkeisen karun todellisuuden musertavan kaikki ylevät pyrkimykset. Bowie näyttelee ensimmäisessä maailmansodassa siipeensä saanutta preussilaisupseeri Paul von Przygodskia joka palaa juoksuhaudoista ja sotilassairaalasta kotiinsa Berliiniin, possu kainalossaan. Maailma ei luonnollisestikaan ole entisensä. Paulin ennen niin pramean porvariskodin huoneet on pantu vuokralle ja jopa äiti käy töissä, turkkilaisessa kylpylässä. Paul puolestaan hakeutuu hanttihommiin käveleväksi mainostauluksi ja päätyy pian täydentämään paronitar von Smeringin Eden Barin gigolopalveluja.

Just a Gigolo on samalla alueella kuin muutamaa vuotta aiemmin tehty Bob Fossen Cabaret (1972) mutta on huomattavasti katu-uskottavampi. Esimerkiksi elokuvan kabaree ei ole kiiltokuvamainen Hollywood-painajainen Las Vegasista vaan Sternbergin Sinisen enkelin huonomaineisuutta uhkuva juottola. Samalla tavalla käsitellään myös nousevaa natsi-liikettä. Sinä missä Cabaret eliminoi natsien todellisen uhan ilmeisillä univormu-, mellakka- ja, väkivaltakavalkaadeilla Just a Gigolo pitää jännitteen yllä viemällä uhan maan alle, kirjaimellisesti sillä päämaja on Berliinin maanalaisen käyttämättömällä

Bowien ja Marlene Dietrichin elokuvallinen kohtaaminen loppukohtauksessa tapahtuu yllättävän luontevasti, ottaen huomioon että Bowien otokset kuvattiin Berliinissä ja Dietrichin Pariisissa. Ohjaaja Hemmings leikkasi Cannesin festivaalilla huonon vastaanoton saanutta elokuvaa uudelleen pariinkin otteeseen, lyhentäen sitä olennaisesti.

– Pasi Nyyssönen 10.5.2016 lähteenä mm. Tom Milne, Monthley Film Bullentin April 1979, Eric Braun Films and Filming May 1979, David Bowie Inside