Epäilyksen yläpuolella (1969)

Indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto/Höjd över alla misstankar
Ohjaaja: 
Elio Petri
Henkilöt: 
Gian Maria Volontè, Florinda Bolkan, Gianni Santuccio
Lisähenkilöt: 
musiikki Ennio Morricone
Maa: 
Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
116 min
Teemat: 
ELIO PETRI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Elokuvassa Epäilyksen yläpuolella Elio Petri kohdisti kameransa tuolloin oraalla olevaan urbaaniin rikostrilleriin jossa heijastui Italiaa valtoimenaan riivaamat poliittiset ja taloudelliset epävarmuudet. Poliisipäällikkö (Volontè) murhaa naisystävänsä (Florinda Bolkan) ja johtaa oman rikoksensa tutkintaa. Tunnelmaa luo Ennio Morriconen musiikki.

Poliittisen elokuvan lajityyppiä edustavat Italiassa kenties parhaiten Elio Petrin tärkeät teokset Epäilyksen yläpuolella, Työväenluokka nousee paratiisiin (1971), La proprieta non è piu un furto (1973) ja Todo modo (1976). Petrin menestyksen selittää osittain hänen kykynsä sekoittaa politiikka ja ideologia hyvään viihteeseen – läksy, jonka myös Bertolucci ja Pasolini oppivat hyvin. Epäilyksen yläpuolella on onnistunut elokuva, koska se esittää nykypäivän Italiaan kuuluvan erityisen poliittisen tilanteen abstraktilla, melkein filosofisella tavalla: elokuva on kuin Kafkan parabola, sovellettavissa valtaan kaikkialla, ei vain Italiassa.

Juonen keskipisteessä on murharyhmästä poliittiselle osastolle siirretty poliisitarkastaja, joka murhaa rakastajattarensa elokuvan avausjaksossa ja haastaa poliisit pidättämään itsensä, kun hän on hankkinut täydet todisteet omasta syyllisyydestään. Juonen takaa hahmottuu pulma: kuka vartioi vartioita? Petrin näkemyksen mukaan valata palauttaa meidät kaikki infantiiliin tilaan. Takautumissa poliisitarkastaja ja hänen rakastajattarensa esittävät ritualistisia leikkejä, jotka keskittyvät poliisin rooliin isän korvikkeena: mies kuulustelee naista ikään kuin tämä olisi vankilassa, poliisi leikkii kaikille kansalaisille yhteisille syyllisyydentunteilla ja valtion edessä jokainen muuttuu lapseksi. Nainen kuitenkin suututtaa miehen sanoessaan: ”Sinä olet kuin lapsi”, mikä johtaa murhaan rakastelun aikana. Mies toivoo jäävänsä kiinni ja odottaa tunnustuksen mahdollisuutta katharttisena kokemuksena.

Lopulta poliisitarkastajalla on vastassaan kaikkein korkeimmat viranomaiset, mutta pidätyksen sijasta nämä tervehtivät häntä hymyillen. Mies saa anteeksi julistaessaan: ”Tunnustan viattomuuteni”. Hänen esimiehensä lähtevät ja katsoja ymmärtää jakson olleen unta. Tarkastajan solmiessaan solmiotaan näemme kuitenkin viranomaiset ulkopuolella ja on selvää, että uni toistuu todellisuudessa. Elokuva päättyy lainaukseen Kafkan Oikeusjutusta: ”Oli hän meidän mielestämme millainen tahansa, hän on joka tapauksessa lain palvelija, kuuluu siis lakiin, eikä ole minkään inhimillisen tuomion alainen.”

Epäilyksen yläpuolella on vangitsevaa elokuvaa: Morriconen outo, nykivä musiikki, taitava ja sulavaa leikkaustekniikka ja nopeavauhtinen rytmi pakottavat katsojan ohjaajan valitsemalle tielle, jossa ei ole paljon aikaa pysähtyä analysointiin. Petri kehittää kiehtovan jännitysnäytelmän, joka rakentuu katsojan odotukselle murhaajan kiinnijäämisestä, yllättää sitten Kafka-lopetuksella ja ideologisella sanomalla poliittisen vallan luonteesta. Mutta kenties elokuvan tehoavuuden hintana on ideologisen yhtenäisyyden ja historiallisen todenmukaisuuden heikkeneminen.

– Peter Bondanellan (Italian Cinema from Neorealism to the Present, 1983) mukaan