Syntipukki (1935)

Syndabocken
Ohjaaja: 
Erkki Karu
Henkilöt: 
Kaarlo Kartio, Ester Toivonen, Jaakko Korhonen
Lisähenkilöt: 
musiikki Georg Malmstén
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
S
Kesto: 
93 min
Teemat: 
ERKKI KARU
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Erkki Karun Syntipukki (1935) toi Agapetuksen suosikkikomedian ensi kertaa valkokankaalle, pääosissa Miss Eurooppa Ester Toivonen ja lahjakas, nuorena kuollut koomikko Kaarlo Kartio. Jutun juoni on se, että tavaratalo palkkaa erityisen syntipukin, jonka vastuulle kaikki voidaan sälyttää. Kuvauspaikkana oli Stockmannin tavaratalo.

Syntipukki-teoria on yhtä vanha kuin ihminen ja hänen kulttuurinsa. Antiikin hallitsijoilla oli syntipukki-orjia, joita hakattiin aina kun jotain meni vikaan. Sodissa kenraalit etsivät syntipukkeja hienojen hyökkäyssuunnitelmiensa romuttuessa, ja eikö Raamatun Jumalakin tarvinnut Jeesuksen syntipukiksi, ihmisten syntien lunastukseksi. Agapetuksen idea syntipukki-teorian soveltamisesta ei siis ollut uusi, uutta oli vain kehys - nykyaikainen suuri tavaratalo. Idea toimi ja näytelmä muodostui suureksi menestykseksi.

Sen jälkeen kun Suomen Filmiteollisuuden ensimmäinen tuotanto Meidän poikamme ilmassa – me maassa oli taloudellisesti epäonnistunut, Erkki Karu halusi entistä enemmän pelata varman päälle. Ja jos edellinen elokuva oli ollut pettymys sekä ohjaajalleen, rahoittajilleen että suurelle yleisölle, niin Syntipukki täytti kaikki siihen kiinnitetyt toiveet. Elokuva toi takaisin ensimmäisen SF-produktion aiheuttamat tappiot, vieläpä korkojen kanssa, ja samalla varmisti yhtiön toiminnan ja Erkki Karun ohjaajauran jatkumisen.

Myös lehdistön suhtautuminen oli tällä kertaa voittopuolisesti myönteinen. ”Voimme täydellä syyllä onnitella Erkki Karua, jonka ohjaajasaavutuksista tämä komedia on ainakin allekirjoittaneen mielestä ehdottomasti paras… Filmi Syntipukki on hirmuhauska, hyvää tuulta ja kevyttä mieltä herättävä elokuva, samalla kun se on ilahduttavan korkea saavutus kotimaisten huvinäytelmäelokuvien toistaiseksi niukassa sarjassa.” (E.I.H., Helsingin Sanomat).

Keskeinen hupi keskeytyy siitä ideasta, kun nuori mies nimeltä Frans Esko Ylermi Adalbert Koikkalainen pannaan suuren helsinkiläisen tavaratalon ”syntipukin” virkaan – toisin sanoen henkilöksi joka palkkansa eteen saa ottaa vastaan asiakkaiden haukut aina kun jokin menee vikaan tai tavara ei tyydytä. Koomisten ainesten lomassa kehitellään lemmentarinaa kauniin myyjättären Irja Salon ja pääjohtaja Vaaran välillä. Elokuvan pääosaan Karu kiinnitti ensikertalaisen Kaarlo Kartion, vinkeän kierosilmäisen näyttelijän, joka myöhemminkin tarjosi monia päteviä komediasuorituksia, erityisesti Vinskinä ”Lapatossu” – sarjassa. Karu ei laskenut pelkästään Agapetuksen näytelmän menestyksen vetovoimaan, vaan varmuuden vuoksi käytti vielä tuoretta Miss Eurooppaa, Ester Toivosta, naispääosassa sekä Georg Malmsténin suosittua musiikkia.

Näiden panosten lisäksi kulttuurihistorian siipien havina tuntui Syntipukissa vielä siinä, että studiotilojen puutteessa elokuva kuvattiin Stockmannin tuolloin vastavalmistuneessa tavaratalossa: aikakauden kaupankäynnin henki ja puitteet tarttuivat näin tuoreeltaan mukaan.

Kari Uusitalon (1986), Markku Tuulen (1979) ja muiden lähteiden mukaan