Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934)

Våra gossar i luften - vi på jorden
Ohjaaja: 
Erkki Karu
Henkilöt: 
Joel Rinne, Kaarlo Angerkoski, Fritz-Hugo Backman
Lisähenkilöt: 
musiikki Selim Palmgren
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
S
Kesto: 
96 min
Teemat: 
ERKKI KARU
"He voivat ottaa minulta kaiken, mutta ei konstia kourasta", tuumi Erkki Karu ja perusti Suomen Filmiteollisuuden, josta tuli maamme historian suurin elokuvayhtiö. Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934) täydensi Karun maanpuolustustrilogian. Pääosassa olivat Joel Rinne ja Kaarlo Angerkoski. Ilmakuvaukset olivat lennokkaita, ja yleisöä hätkähdytti kaasusota painajaisjaksossa.

Lähtiessään valitsemaan aihetta uuden yhtiönsä, Suomen Filmiteollisuuden, ensimmäiseksi elokuvaksi Erkki Karu halusi pelata varman päälle. Tällaiselta etukäteen varmalta panokselta lienee tuntunut paluu "Meidän poikiemme" pariin: sekä Meidän poikamme (1929) että Meidän poikamme merellä (1933) olivat olleet aikansa suurimpia yleisömenestyksiä ja uusin puolustushaaramme - ilmavoimat - oli vielä käsittelemättä. Valinnassa painoi myös se, että sarjan kahden aikaisemman osan perusteella Karu saattoi olla varma siitä, että puolustusvoimat antaisivat hänen käyttöönsä täysin ilmaiset avustajat. Lisäksi projektiin voitiin kytkeä mukaan Suomen Kaasusuojelujärjestö.

"Meidän poikamme ilmassa – me maassa on propagandaelokuva, mutta se oli
samalla taidefilmi. Tämä elokuva on herätyshuuto Suomen kansalle; se pyrkii selventämään niitä todellisia elinkysymyksiä, mitkä jokaisen kansakunnan on itselleen selvitettävä. Se pyrkii herättämään Suomen kansan näkemään ne suuret vaarat, mitkä sitä uhkaavat, ellei sellaisia asioita kuin ilmapuolustus ja väestö) suojelu kaasusodan vaaroilta tehdä sille nopeasti ja perinpohjin selväksi."
(SF-Uutiset 1/1935).

"Luottaen siihen Suomen kansan valtavaan kannatukseen ja suosioon, mikä on tullut aikaisemmin ohjaamieni filmien osaksi, ... on tämä ollut kannustajani edelleen työskennellessäni suomalaisen elokuvan työmaalla. Toivon, että tämä viimeisin 'Meidän poikamme' -filmeistäni saa saman suosion kuin aikaisemmatkin, sillä vain tästä kansamme jakamattomasta kannatuksesta ammentaa suomalaiskansallinen elokuvatyö elinvoimansa." (Karu, 1934).

Karun hurskas toivomus valui osin hukkaan. Suuri yleisö ei ottanut tätä elokuvaa sillä tavalla omakseen kuin Meidän poikamme -sarjan muita edustajia. Suosiota ei lisännyt elokuvan alaotsikko "Elokuva siviiliväestön puolustamisesta" kuten ei myöskään Karun viime hetken veto kuvausten jo ehdittyä loppusuoralle: syyskuussa 1934 Ester Toivonen oli valittu ensimmäiseksi, suomalaiseksi Miss Euroopaksi ja Karu kiinnitti hänet välittömästi elokuvaansa kirjoittamalla hänelle yhdessä yössä roolin sairaanhoitajattarena.

Ehkä Erkki Karu yliarvioi yleisönsä sietokyvyn rakentaessaan elokuvansa haudanvakavien elementtien varaan, lähes tyystin huumorittomaksi. Tarina kertoo kuvitteellisesta hyökkäyssodasta Suomeen ja siviiliväestön varustautumisesta tällaisen hyökkäyksen varalle. Kaasua pelattiin tuolloin enemmän kuin pommeja: kaasun käyttöön aseena seuraavassa sodassa suhtauduttiin 1930-luvun alussa yhtä pelokkaasti kuin nykyisin ydinaseisiin. Tässä mielessä Karun elokuva ei suinkaan ole menettänyt ajankohtaisuuttaan ja sotakuvien osalta Karun elokuva oli viiden vuoden kuluttua ankaraa todellisuutta.

Kari Uusitalon (1986) mukaan