Tulipunainen kyyhkynen (1961)

Den eldröda duvan
Ohjaaja: 
Matti Kassila
Henkilöt: 
Tauno Palo, Gunvor Sandkvist, Helen Elde, Matti Oravisto, Risto Mäkelä
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
86 min
Teemat: 
HOLLYWOOD - SUOMI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Matti Kassilan Tulipunaisen kyyhkysen (1961) inspiraation lähde on selvä: Fritz Langin film noir -draama Nainen ikkunassa (1944). Sovinnainen, keski-ikäinen mies (Tauno Palo) ajautuu tukahdutettujen intohimojensa ajamana suhteeseen nuoren naisen kanssa ja lopulta keskelle painajaismaista rikosten maailmaa. Kassila yhdistää Hollywoodin studiovaikutteisiin hienosti modernin elokuvan sävyjä: paikanpäällä kuvaamista ja Osmo Lindemanin kokeellista ja efektimäistä musiikkia.

Tulipunainen kyyhkynen on ensimmäinen filmini, joka on tehty oman aiheeni mukaan. Jos yleisö ymmärtää sen oikein, yritän ehkä joskus samaan tyyliin. Tämä filmi on vasta eräänlainen kokeilu. Siinä on jännitystä, rikosta ja sen sellaista, mutta ei se oikeastaan ole dekkarikaan”, luonnehti Matti Kassila elokuvaansa ensi-illan yhteydessä (Elokuva-aitta 5/1961). Sittemmin hän on kertonut, että elokuva perustuu uneen, jonka hän näki kesäkuussa 1960. Heti herättyään hän kirjoitti sen pohjalta synopsiksen, josta kahdessa tunnissa tuli seitsemän liuskaa pitkä, ja vei sen ennen puolta päivää tuottaja T. J. Särkälle, joka hyväksyi aiheen välittömästi. Käsikirjoituspalkkiosta Kassila sai kolmasosan etukäteen. Hän ei kuitenkaan saanut käsikirjoitusta mieleisekseen ja halusi luopua aiheesta, mutta Särkkä ei antanut: ”Ette luovu, minä olen maksanut Teille siitä”. Apuun otettiin Juha Nevalainen, joka piti aihetta hyvänä ja teki lopullisen käsikirjoituksen. Kassila ei ollut siihenkään tyytyväinen – vasta jälkeenpäin hän on tullut siihen tulokseen, että elokuva on hyvä.

Tulipunainen kyyhkynen sai valtaosin myönteisen ensi-iltakritiikin, Martti Savo (KU) tiivisti vastaanoton hengen: ”Kun olimme jo menettämäisillämme kaiken toivon kotimaisen filmimme paluusta edes siedettävälle tasolle, ilmestyikin tämä ’Kyyhkynen’. Se ei suinkaan ole täydellinen, mutta voi hyvinkin käydä siitä pääskysestä, joka tekemättä kesää tuo kesän mieleen. ’Kyyhkysen perusidea ei ole uutuudella pilattu, mutta filmituotantomme nykytilassa se tekee melko yllättävän vaikutuksen.” Kari Salminen palasi Tulipunaiseen kyyhkyseen suomalaista kauhuelokuvaa käsittelevässä artikkelissa (Filmihullu 3/1989) ja pyrki liittämään sen genre-kehykseen:

Tulipunainen kyyhkynen kuvaa vanhenevan lääkärin ja hänen nuoremman vaimonsa suhdetta kiinnostavan painajaisrakenteen kautta (…) Se on kuvastoltaan (naurava mielipuoli kadunkulmassa, lähikuvat ja kamera-ajot kohti epäuskoisesti tuijottavaa päähenkilöä, arvaamattomasti reagoivat ja inhimillisiä tunteita osoittamattomat ihmiset, varjoihin peittyvä ja ahdistava kaupunkimiljöö jne.) lähempänä kauhuelokuvan perinteitä kuin mikään kaanoniin hyväksytyistä teoksista. Vaikka elokuva vertautuukin Fritz Langin noir-klassikkoon Nainen ikkunassa, perustuu aiheen käsittely kuitenkin ratkaisevasti jyrkempiin vastakohtiin ja näin selkeämmin kauhutunnelmiin.”

”Tulipunainen kyyhkynen kuvaa seksuaalisten pelkojen ja turhautumien ahdistaman miehen matkaa läpi mielensä sokkeloiden, joiden näyttämöksi objektivoituu – noir-konventioiden mukaisesti – yöllinen kaupunki. Suomalaisessa kauhuelokuvassa ’hirviöt’ eivät niinkään ole tiedostamattomaan kerrokseen tukahdutetun naamioita kuin pikemminkin laiminlyödyn minuuden airuita, porvarillisen ja rationaalisen maailmankuvan raoista esiin puristautuvia ja kokonaisvaltaisen persoonan puolestapuhuvia mörköjä. Tulipunaisen kyyhkysen lääkärikin osaa varmasti uniseikkailunsa jälkeen käsitellä mustasukkaisuuteensa ja seksuaalisuuteensa liittyviä ongelmia. Hänen ja katsojan onneksi fantasiaa voi taas käsitellä, kun se kytkeytyy turvallisesti uniin, pelkoihin ja toiveisiin.”