Mustalaishurmaaja (1929)

Zigenarcharmören
Ohjaaja: 
Valentin Vaala
Henkilöt: 
Theodor Tugai, Hanna Taini, Meri Hackzell
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
S
Kesto: 
60 min
Teemat: 
INDIE-SUOMI
Lisätieto: 
musiikki Yrjö Hjelt (1995) es. Radion sinfoniaorkesteri Sakari Oramon johdolla • 4K DCP (2012)
1920-luvun lopulla Helsingissä oli kaksi nuorukaista, joiden suonissa paloi halu päästä tekemään elokuvaa. Nämä kaksi kumppanusta olivat Valentin Ivanoff ja Theodor Tugai, jotka sittemmin tunnettiin nimillä Valentin Vaala ja Teuvo Tulio. Kesällä 1929he toteuttivat elokuvan Mustalaishurmaaja, joka kertoo mustalaisleirin nuoresta atamaanista, jonka suosiosta naiset taistelevat ja jota yritetään sopimuksella naittaa toisen leirin päällikön tyttärelle. Pakkoavioliitto saa aikaan mustasukkaisuuden ketjun: kaikki rakastavat, mutta vääriä henkilöitä.

1920-luvun lopulla Helsingissä oli kaksi nuorukaista, joiden suonissa paloi halu päästä tekemään elokuvaa. Nämä kaksi kumppanusta olivat Valentin Ivanoff ja Theodor Tugai. Edellinen oli syntynyt Helsingissä venäläisistä vanhemmista vuonna 1909, jälkimmäinen taas liettualaisista vanhemmista Pietarissa kolme vuotta myöhemmin. Helsingin saksalainen koulu oli tehnyt heistä koulutoverit ja vähitellen myös ystävät. Nämä kaksi nuorukaista – Valentin Ivanoff alias Valentin Vaala ja Theodor Tugai alias Teuvo Tulio – tulivat suomalaiseen elokuvaan myös jäädäkseen ja loivat kaksi keskeistä lukua sen historiaan.

Ensimmäisen kerran he pääsivät elokuvantekoon kesällä 1927, rahoittajana Tulion suomalainen holhooja, liikemies Armas Willamo, joka myös suostui antamaan agentuurinsa nimen Fennica nuorten tekijöiden käyttöön. Tämä yritys jäi kesken, mutta seuraavana kesänä kuvattu mustalaisaiheinen Mustat silmät valmistui ja sai vaatimattoman levityksen. Ehkä tyytymättömin työn tuloksiin oli Vaala itse, sillä eräänä iltana hän otti elokuvan ainoan kopion ja alkuperäisnegatiivit ja heitti esikoistyönsä mereen Kaivopuiston edustalle. Vaala ja Tulio eivät kuitenkaan lannistuneet lopullisesti, vaan toteuttivat kesällä 1929 uuden mustalaisaiheisen elokuvan Mustalaishurmaaja. Aiheenvalinta saattoi heijastaa tulenkantajien eksotiikan nälkää ja kaukokaipuuta, mutta yhtä hyvin kyseessä saattoi olla olosuhteiden pakko: mustalaisleirin teltat kävivät sellaisinaan lavasteista ilman kalliita rakennelmia.

Mustalaishurmaaja kertoo mustalaisleirin nuoresta atamaanista, jonka suosiosta naiset taistelevat ja jota yritetään sopimuksella naittaa toisen leirin päällikön tyttärelle. Pakkoavioliitto saa aikaan mustasukkaisuuden ketjun: kaikki rakastavat, mutta vääriä henkilöitä. Asiat järjestyvät vasta monen ilmiannon, salajuonen, ruoskaniskun ja tikarinpiston jälkeen.

Mustalaishurmaaja on ajan eksoottisten seikkailuelokuvien malleja mukaileva intohimodraama, jolla ei ole mitään hävettävää aikalaistensa joukossa. Nuori Vaala hallitsee hämmästyttävällä tavalla kerrontansa ja viljelee paikoin nautittavia elokuvallisia oivalluksia. Tulion valentinomainen hahmo on osaan täsmälleen sopiva, 18-vuotias Hanna Taini on ensimmäisessä elokuvaroolissaan lumoava ja koko elokuvaa leimaa uljas romanttinen paatos. Kiintoisaa on kenties huomata, että Tulion näyttelijäsuorituksessa on enemmän pidättyvää modernia otetta kuin monien tuon ajan tähtien korostetussa ilmeilyssä. Syy tähän voi olla osaamattomuudessa, mutta Tulion Manjardo on myös usein luontevampi ja uskottavampi kuin esikuvansa Valentino.

“Teuvo Tulio oli elokuvasta yhtä innostunut kuin minä. Hänestä piti tulla tähti. Mustalaishurmaajassa me yritimme olla toisenlaisia kuin kaikki muut. Siksi valitsimme tuollaisen mustalaisaiheen”, Vaala kertoi Katso-lehden haastattelussa vuonna 1968.

– Kari Uusitalon (Eläviksi syntyneet kuvat, 1972), Markku Tuulen (1981) ja Sakari Toiviaisen (1981) mukaan

Digitaalinen esityskopio (DCP)
Digitaalisen restauroinnin lähtömateriaalina on käytetty 35 mm duplikaattinegatiivia. Kuva on skannattu 4152x3164 pikselin tarkkuudella ja kaikki digitaalinen jälkityö on tehty tässä alkuperäisessä resoluutiossa. Kuvaa on restauroitu poistamalla roskia ja välkettä. Värisävytyksen mallina on käytetty alkuperäistä tintattua nitraattikopiota. Elokuva on masteroitu 4k DCP 1:1,33 kuvasuhteessa. 

Musiikkina on Radion sinfoniaorkesterin säestys vuoden 1995 juhlanäytökseen. Sakari Oramon johtamana esitys on äänitetty Finlandia-talossa 2.12.1995. 

Pekka Tähtinen 18.2.2015