Virtaset ja Lahtiset (1959)

Virtanens och Lahtinens
Ohjaaja: 
Jack Witikka
Henkilöt: 
Heimo Lepistö, Terttu Soinvirta, Ritva Valkama
Lisähenkilöt: 
tuottaja Veikko Itkonen
Maa: 
Suomi
Tekstitykset: 
ei tekstitystä
Ikäraja: 
S
Kesto: 
96 min
Teemat: 
VEIKKO ITKONEN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Leena Härmän näytelmästä
Leena Härmän suositun Virtaset ja Lahtiset -näytelmän värifilmatisointi (1959) ei lähde kikkailemaan väkinäisellä ”elokuvallistamisella”. Rintamamiestaloympäristöön sijoittuva, ilmaisevasti nuorisokulttuurin murrosta heijasteleva perhekomedia veivataan läpi lähes kokonaan yhdessä olohuonelavasteessa.

Kun Toivo Särkän Juha (1956) oli ensimmäinen suomalainen värielokuva, Jack Witikan ohjaus Virtaset ja Lahtiset oli ensimmäinen, jonka kaikki laboratoriotyöt tehtiin Suomessa. Vaativaa värikuvausta varten tosin hankittiin englantilainen Bob Huke, joka oli aiemmin työskennellyt Brasiliassa.

Elokuva pohjautuu tarkasti Leena Härmän samannimiseen huvinäytelmään, joka oli vuonna 1958 muodostunut suurmenestykseksi koko maassa ja jossa kuvattiin ironisessa sävyssä keskiluokkaisen perheen elintasokilpailua. Vuonna 1961 Leena Härmä jatkoi perhekuvausta näytelmässä Pinsiön parooni, jossa puolestaan kuvattiin tamperelaisen työläisperheen edesottamuksia. Näytelmän ohjasi elokuvaksi Edvin Laine vuonna 1962.

Aikalaiskriitikot suhtautuivat Virtasiin ja Lahtisiin yksimielisen kielteisesti. Elokuvan mainittiin olevan “älytön, jonninjoutava farssi, jossa ei ole päätä eikä häntää”. Myös nykykatsojasta Virtaset ja Lahtiset voi vaikuttaa teennäiseltä ja liioitellulta, mutta se on samalla myös herkullinen ajankuva. Interiöörit ovat kuin suoraan Kaunis Koti -lehden palstoilta. Näyttelijät komeilevat Kirjokangas Oy:n lahjoittamissa puvuissa ja istuvat Mikko Nupponen Oy:n lainaamilla huonekaluilla. Jack Witikka tapaili läpimurtonsa tehnyttä modernistista taidetta maalaamalla Virtasten seinille joukon “taideteoksia”. Sisätilojen koristuksena nähdään kaiken lisäksi joukko pärinäpoikia kypärineen ja nahkatakkeineen. Katsojan tyrmistykseksi näyttelijät vain ovat reilusti yli kolmekymppisiä!

Sodanjälkeinen nousukausi on elokuvassa kouriintuntuvasti läsnä. Aineellisen hyvinvoinnin kalastus kulminoituu uudessa statussymbolissa, autossa, joka on hankittava naapureiden kiusaksi. “Auto hankitaan, pannaan se sitten vaikka piirongin päälle!” Elokuvan ehdittyä ensi-iltaan Suomen kansa oli tosin saanut jo uuden statussymbolin, television, jota Leena Härmä myöhemmin käsitteli Pinsiön paroonissa.

Suomalaisessa perheviihteessä Virtaset ja Lahtiset sijoittuu jonnekin Suomisen perheen ja 1960-luvun televisiosarjojen välimaastoon. Elokuvassa on loppujen lopuksi paljon aineksia, jotka tuovat mieleen 1960-luvun TV-perheet, erityisesti Tammelan perheen. Virtasissa ja Lahtisissa Heimo Lepistö – myöhempi Tammelan Heimo – ottaa jo ensiaskeleensa suomalaisen perheenisän prototyyppisessä roolissa.

– Hannu Salmi (Turun Suomalaisen elokuvan festivaali 1994) KL 26.6.2002