Muurmanin pakolaiset (1927) + Kun isällä on hammassärky (1923)

Flyktingarna från Murman
Ohjaaja: 
Erkki Karu
Henkilöt: 
Gunnar Brygge, Sulo Räikkönen, Heikki Välisalmi
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Lauri Vesala
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
S
Kesto: 
77 min
Teemat: 
ERKKI KARU K2014
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Kaarlo Hännisen romaanista • piano Joonas Raninen • alkukuvana nähdään Kun isällä on hammassärky (När far har tandvärk, Suomi 1923), S, 19 min
Muurmanin pakolaiset (1927) perustui kansanedustaja Kaarlo Hännisen isänmaalliseen romaaniin Kiveliön karkurit, jossa venäläiset santarmit ottavat yhteen saksalaisten ja heidän suomalaisten ystäviensä kanssa. Kirjailija Jalmari Sauli nähtiin ainoassa elokuvaroolissaan. Upeita ulkokuvia otettiin Tornionjoella.

Muurmanin pakolaiset, joka nimenä on lupaavin kaikista Erkki Karun elokuvista, kartoittaa Suomen kansan tilaa armon vuonna 1916: aiheena on naisen luottamus ja rakkaus saksalaiseen sotapakolaiseen, joka pyrkii Muurmannista Ruotsiin ja jonka ystävät ovat menehtyneet matkalla. Tapahtumat sivuavat Pohjois-Suomea, jossa saksalaisten pakoreitin paikannimet – Oulu, Tornio, Kemi. . . – vilahtelevat. Elokuva tulee siten kuvanneeksi suomalais-saksalaisen aseveljeyden synnyn samoissa miljöissä, jotka saksalaiset 17 vuotta elokuvan jälkeen polttivat.

Muuten tarina sankareista ja luopioista on lapsellinen, ja se sisäisen elämän taso, joka karkurien haaveisiin sisältyy, jää katkelmalliseksi, pelkäksi viitteeksi siitä mitä todellinen elokuva aiheesta voisi ehkä olla. Mutta aineksia tässäkin on sille, mitä Vaala, Blomberg ja Mollberg tulivat myöhemmin Pohjoisesta etsimään. On väärentämätön tuntuma luonnon kokonaisuuteen ja mystiikkaan, on jopa aineen (proosallinen makkarakauppias!) ja hengen vastakkaisuus: “Taiteilija, joka löysi erämaasta katoamattomia arvoja, ja olikin päättänyt palata sinne”, “pastori, joka löytää sieltä – pakoretkeltä – seurakuntansa. “Eivät ihmiset etelässä ole onnellisempia kuin täällä – pikemminkin päinvastoin.”

– Peter von Bagh (Suomalaisen elokuvan kultainen kirja, 1992)

Suomi-Filmi on valinnut toiseksi tämän näytäntövuoden filmiaiheekseen jännitys- ja toimintatarinan. Mutta kun vanhimman ja suurimman filmilaitoksemme päämääränä aina on ollut luoda sellaisia tuotteita, jotka kuvastavat maamme luonnon ja kansamme luonteen omalaatuisuutta, niin on tämänkin filmin suunnittelussa otettu huomioon asian aatteellinen puoli. On tahdottu aikaansaada teos, joka samalla kertaa pitää yleisön mielenkiinnon vireillä jännittävällä toiminnallaan kuin se verestäen takavuosien muistoja antaa elävän ja uskottavan kuvan tositapauksista.

Kuten kaikissa edellisissäkin Suomi-Filmin tuotteissa, niin on tässäkin teoksessa kiinnitetty aivan erikoista huomiota maisemavalintaan. On tahdottu saada esille sekä erämaan jylhyys että sen suurenmoinen kauneus. Ja asiantuntijalausunnot todistavat, että siinäkin suhteessa onnistuttu.

Muurmannin pakolaiset edustaa siis aivan uutta ja ennen viljelemätöntä alaa meidän filmitaiteessamme, joka sen kautta on astunut aimo askeleen eteenpäin kohti sitä yleismaailmallisuutta, joka oman kansallisen erikoisluonteen säilyttämisen ohella on ollut Suomi-Filmin silmämääränä.

– tunnistamaton lehtileike elokuvan ensi-illan ajalta (9.1.1927)

Kun isällä on hammassärky

Erkki Karun aloitteesta vuonna 1919 perustetussa Suomi-Filmi Oy:ssä ohjasi ensimmäiset elokuvat teatterimies Teuvo Puro. Erkki Karu itse astui ohjaajana julkisuuteen yhtiön puitteissa vasta vuonna 1923 elokuvilla Koskenlaskijan morsian ja Nummisuutarit. Jo ennen näitä hän kuitenkin talvella 1922 oli ohjannut vajaan puolen tunnin mittaisen farssin Kun isällä on hammassärky, jossa hän estottomasti kokeili taitojaan komedian tekijänä. Itse kertomuksen aihe oli sinänsä pieni ja vaatimaton, mutta lähtien liikkeelle isän kipeästä hampaasta Erkki Karu sai aikaan riemastuttavan tarinan, jota kuvattaessa hyödynnetyt trikit ja oivallukset ovat ajattomia.

Lähtiessään kotiin korttiseurueesta isä näkee upokkaita jalkaan työntäessään kalossin pohjassa kiukkuisen aviovaimonsa kuvan, hammassärkyä potiessaan hän sananmukaisesti kiipeää seinälle ja tyhjentää lääkkeeksi kerralla kymmenen litran viinanassakan. Hammaslääkärin vastaanotolla potilas lääkärin silmän välttäessä naukkaa hetkessä instrumenttien puhdistukseen varatun pirtulasin tyhjäksi – eletäänhän parhaillaan kieltolain aikoja.

Syystä tai toisesta Erkki Karu viivytteli tämän elokuvan liikkeelle laskemisessa runsaat puolitoista vuotta. Niinpä Kun isällä on hammassärky nähtiin Helsingin ensi-illassaan Scalassa vasta 18.11.1923, viikko Nummisuutarien näyttävän esiintulon jälkeen. ”Se on sangen hauska ja lähentelee jo varsin huomattavasti hyviäkin ulkomaisia filmi-ilveilyjä.” (HS 1922)

– Kari Uusitalo 30.8.1988