Koskenlaskijan morsian (1923) + Myrskyluodon kalastaja (1924)

Forsfararens brud
Ohjaaja: 
Erkki Karu
Henkilöt: 
Konrad Tallroth, Heidi Korhonen, Jaakko Korhonen
Maa: 
Suomi
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
87 min
Teemat: 
ERKKI KARU K2014
Lisätieto: 
Väinö Katajan romaanista • alkukuvana nähdään Myrskyluodon kalastaja (Fiskaren på Stormskär, Suomi 1924), S, 12 min katkelma elokuvasta
Väinö Katajan romaaniin perustuva Koskenlaskijan morsian (1923) oli ensimmäinen Karun ohjaama täyspitkä elokuva, ja siitä tuli tukkilaisaiheen suomalainen kantaelokuva. Perä-Pohjolaan sijoittuvassa tarinassa korostui herännäisyyden teema, ja pääosissa nähtiin Konrad Tallroth, Heidi Korhonen, Oiva Soini ja Joel Rinne.

Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden perustaja, mykkäelokuvamme hienoin ohjaaja Erkki Karu loi suomalaisen elokuvan sekä teollisen että taiteellisen perustan. Suomi-Filmin ensimmäisinä vuosina Karu keskittyi yhtiön johtotehtäviin ja pyrki nostamaan sen asemaan, jota kilpailijat eivät pystyisi uhkaamaan. Koskenlaskijan morsian oli tärkeä virstanpylväs tällä tiellä: jo syntyaikanaan se herätti suurta huomiota, keräsi arvostelijoiden kiitokset ja yleisön suosion. Jälkikäteen Koskenlaskijan morsian on voitu hyvällä syyllä nähdä ensimmäisenä täysipainoisena "suomi-filminä".

Jo aikalaisten silmissä Koskenlaskijan morsian merkitsi läpimurtoa. "Tätä filmiä on ehdottomasti pidettävä suomalaisen filmiteollisuuden tähänastisista ennätyksistä parhaana ja merkitsee saavutusta ulkomaalaisiinkin taidefilmeihin verrattuna", kirjoitti Helsingin Sanomien Erkki Kivijärvi. Kari Uusitalo kirjoittaa,

Elokuvan ensiesitys oli uudenvuodenpäivänä 1923 Kino-Palatsissa pääministeri Kyösti Kallion sekä diplomaattikunnan ja eduskunnan jäsenten kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Seitsemine perättäisine esitysviikkoineen yksin pääkaupungissakin Koskenlaskijan morsian oli yhtiölleen taloudellisesti tuloksekkaampi kuin sen kaikki siihenastiset näytelmäelokuvat yhteensä, ja tätä positiivista saavutusta lisäsi elokuvan ennennäkemätön ulkomaan levikki: Skandinavian lisäksi myös eräät Keski-Euroopan maat.

Koskenlaskijan morsiamella ei nykyajankaan näkökulmasta ole mitään häpeämistä kansainvälisen elokuvan tuolloisen kerman rinnalla. Eräänlaisesta todisteesta käy myös se, että Karun elokuva sai hyvät arvostelut Ruotsissa, joka Stillereineen ja Sjöströmeineen edusti tuolloin Euroopan kehittyneintä elokuvaa. "Koskenlaskijan morsian on suorastaan loistava filmi… Ohjaus on läpeensä ensiluokkaista ja valokuvaus moitteetonta… Se on taiteellisesti korkea ja voimakas filmi, joka osoittaa, että Suomella on edellytyksiä ja mahdollisuuksia luoda pysyvän arvokkaita filmejä." (Filmbladet) "Erkki Karun ote aiheeseensa on aivan oikea. Häntä voisi kutsua Suomen Stilleriksi. Tosin filmissä siellä täällä on pitkäveteisiä paikkoja, mutta se antaa kuitenkin voimakkaan ja aidon kuvan Suomen luonnosta ja kansasta." (Filmjournalen)

Ei ole vaikea nähdä Koskenlaskijan morsiamen yhtymäkohtia pohjoismaisen elokuvaepiikan valtavirtaan. Kuvauksesta ja koko lähestymistavasta suodattuu vahva luonnontunne, ihmiset ankkuroidaan osaksi maisemaa, metsän ja kosken äärelle, kulttuurin ja erämaan rajalle. Luontokuvat ovat edelleen elokuvan parasta antia yhdessä koskenlaskukohtausten kanssa, joita elähdyttää autenttinen vaaran ja seikkailun elementti.

Heikoimmin Koskenlaskijan morsian on kestänyt varsinaisen tarinansa osalta. Alkuperäisromaanin tekijä Väinö Kataja ei ole osoittautunut kuolemattomaksi kirjailijaksi: hänen aihemaailmansa, lemmen ja syyllisyyden raskassoutuinen dramatiikka, naimajuonien ja sukuvihojen vatvonta, uskonnon mahtiponsi eivät välttämättä pure Karun elokuvasovituksessakaan. Näissä rajoissa, näyttelijätyön tyylittelyineen ja ajan tyylin mukaisine ylilyönteineen Koskenlaskijan morsian on kunnioitettava ja arvokas elokuva. Karu on löytänyt ilmaisunsa ja aihemaailmansa rakennuspuut, hän osoittaa kuvakertojan kykynsä, jotka kukkivat täydessä voimassaan jo seuraavana vuonna valmistuneessa työssä Nummisuutarit.

– Sakari Toiviaisen (1984), Kari Uusitalon (Eläviksi syntyneet kuvat 1972) ja muiden lähteiden mukaan