Futureworld (1976)

Hemligt uppdrag
Ohjaaja: 
Richard T. Heffron
Henkilöt: 
Peter Fonda, Blythe Danner, Arthur Hill, Yul Brynner
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
108 min
Teemat: 
WORLDCON
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Richard T. Heffronin ohjaama Futureworld (1976) on jatko-osa Michael Crichtonin scifi-elokuvalle Westworld (1973). Peter Fonda tutkii elämysteollisuuden kulissien takaisia synkkiä salaisuuksia.

Futureworld vie katsojat takaisin Delosiin, Westworldissa (1973) esiteltyyn aikuisten teemapuistoon, jonka ilmiselvä esikuva oli Disneyland. Westworld päättyi Delosin katastrofiin: robotit alkoivat tuhota asiakkaita. Futureworldissa paikka on täydellisesti uusittu, ja yleisölle vakuutetaan, että se on nyt täysin turvallinen. Kaksi reportteria pääsee kuitenkin Delosin synkän salaisuuden jäljille jännittävässä tarinassa, joka lisää ensimmäisen elokuvan ideaan uusia kerrostumia.

Disneylandin ja sen jättiveljen Disney Worldin pelottavan realistiset robotit ja automaatit perustuvat mestarilliseen audioanimatroniikkaan. Ne ovat olleet inspiraationa useille scifi- ja kauhutarinoille, esimerkkeinä The Stepford Wives ja tietenkin Westworld. Futureworld on yksi kammottavimmista Disney-teeman muunnelmista. Disney-puistojen tavoin Delos on jaettu neljään "teema-alueeseen", joista kukin liittyy nostalgiseen tai futuristiseen eskapistiseen ideaan. Sekin seikka, että uusi Delos on vanhaa muhkeampi, tuo mieleen Disneyland/World-vertauksen. Saapumisjakso on tarkka muunnelma Disney Worldiin sisäänpääsystä, viimeistä jähmeää hymyä myöten viehättävän WASP-henkilökunnan kasvoilla.

Erot ovat kuitenkin myös suuria. Delos on selvästi aikuisten elitistinen paikka, ja tarjottujen huvien valikoima on sen mukainen; seksiä ja väkivaltaakaan ei ole unohdettu. Ja vaikka Disneyn henkilökunta muistuttaakin robotteja, Delosin henkilökunta todella koostuu niistä.

Robotit ovat sekä kiehtovia että luotaantyöntäviä, ja elokuva leikittelee tehokkaasti tällä monimiellisyydellä. Kun molemmista päähenkilöistä valmistetaan robottijäljitelmät, hämmennys ratkeaa yksinkertaisella mutta piristävän inhimillisellä keinolla: suudelmalla.

Peter Fonda ja Blythe Danner ovat molemmat erittäin sympaattisia journalisteina, varsinkin Danner, mikä on merkillepantavaa, sillä naisille on scifi-elokuvissa harvoin tarjolla kunnon osia. Vaikka elokuvan budjetti on ollut selvästi vaatimaton, Houston Manned Space Centerissä kuvatut jaksot ovat vaikuttavan eeppisiä, robottiliukuhihnakohtaukset uskottavia, ja 2001-elokuvaa muistuttavat optiset ja tietokonetrikkijaksot onnistuneita.

Kunnes vastaan tulee elokuva, jossa 2001:n tavoin taiteellinen luovuus ja budjetin mahdollisuudet käyvät käsi kädessä, Futureworld viitoittaa tietä, jota scifi-elokuvien toivoisi seuraavan. Silent Runningin, The Stepford Wivesin ja Phase IV:n tavoin Futureworld kertoo yksinkertaisen, tunnevoimaisen tarinan, jota hillityt mutta onnistuneet erikoistehosteet, vempaimet ja lavasteet tukevat. Näiden elokuvien jännittävä, kuvallisesti tehokas science fiction korostaa vahvaa tarinaa ja inhimillisiä arvoja. Ne edustavat puhtaampaa ja kinemaattisempaa suuntausta kuin jotkin isomman budjetin scifi-hankkeet.

– Ross Caren mukaan (Cinefantastique, Vol 5, Nr 3, 1976) AA 1993