Pukki paratiisissa (1962)

Det tossede paradis/Bocken i paradiset
Ohjaaja: 
Gabriel Axel
Henkilöt: 
Dirch Passer, Bodil Steen, Ghita Nørby
Maa: 
Tanska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
106 min
Teemat: 
POHJOLAN VALOA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Tanskalainen Gabriel Axel teki pöhköstä komediasta Pukki paratiisissa (Det Tossede paradis, 1962) kansainvälisen kassamagneetin. Trangøn saaren kananmunia syövien miesten elinvoima on poikkeuksellisen korkea, mikä on suuresti saaren naisten mieleen. Miehet hallitsevat myös lemmenkutsun, joka nostattaa tulen hameiden alle jopa kilometrien säteellä. Kun rouva sisäministeri sotalaivoineen saapuu panemaan separatistista saarta kuriin, Trangøn omalaatuinen asevalmius on tilanteen tasalla.

Gabriel Axel (1918–2014), tanskalaisen elokuvan pitkälinjalainen, saavutti kansainvälistä arvostusta elokuvillaan Punainen viitta (1967) ja Ranskalainen illallinen (1987). Näyttelijänä hän vaikutti Ranskassa ja Tanskassa, ja tanskalaisen televisioteatterin uranuurtajana hän tuotti noin 50 tv-draamaa vuosina 1951–1970. Axel ohjasi myös ensimmäisen tanskalaisen televisiosarjan Regnvejr og ingen penge (1965). Elokuvaohjaajana Axelin skaala oli laaja. Hän teki realistisia draamoja, eroottisia komedioita ja klassikkofilmatisointeja. Axelin esikoiselokuva Altid ballade (1955) oli vuosikymmenensä parhaita tanskalaisia realistisia elokuvia. Guld og grønne skove (1958) oli hienostunut yhteiskunnallinen satiiri. Pukki paratiisissa (1962) oli tanskalaisen eroottisen komedian kansainvälinen läpimurtoteos. Kun Tanskan yleisradio ilmoitti Axelille vuonna 1977, että hänelle ei olisi seuraavana vuonna töitä tarjolla, Axel muutti Ranskaan, jossa hänellä alkoi menestyksellinen televisioura. Tv-elokuvallaan La Ronde de nuit (1977) hän voitti huomattavan Balzac-palkinnon. Ranskalainen illallinen oli ensimmäinen tanskalainen elokuva, joka voitti Oscarin parhaana ulkomaisena elokuvana. Valtikka veressä (Prinsen af Jylland, 1994) perustui Saxo Grammaticuksen alkuperäistarinaan prinssi Amledista.

Axelin keskeisiä eroottisia elokuvia ovat Pukki paratiisissa, Det kære legetøj (kansainväliseltä nimeltään Danish Blue, 1968) ja Amour (1970). Det kære legetøj oli ohjaajan yritys selvittää itselleen mitä pornografia on. Axel ei ollut eläessään nähnyt pornoelokuvaa, mutta hän kohtasi miehen, jolla oli Euroopan toiseksi suurin eroottisten elokuvien kokoelma (suurin oli näyttelijä Michel Simonilla). Axelille eroottisinta oli kuva japanilaisen naisen silmistä ja aidosta mielihyvästä tämän kasvoilla. ”Erotiikka on ihmismielessä”.

Gabriel Axel: ”Pukki paratiisissa sai valtavan kansainvälisen menestyksen. Sen näki kaksi miljoonaa ruotsalaista, ja pelkästään Saksassa se tuotti 18 miljoonaa Saksan markkaa. Sen tuotantokustannukset olivat vain 700,000 kruunua, joten luultavasti se tuotti enemmän rahaa kuin mikään muu elokuva noihin aikoihin. Saariyhteisö oli minulle kuva yhteiskunnasta yleisemminkin, aivan kuten elokuvassa Guld og grønne skove. Maalasimme kuvaa tyypillisestä tanskalaisesta maalaismeiningistä. Erotiikka oli draaman elementti, koska se vei toimintaa eteenpäin. Ole Juulin romaanissakin on paljon yhteiskunnallista satiiria. Alaston vartalo voi olla kaunis, ja Hans W. Petersen oli varsin puoleensavetävä kyltymättömän orin roolissaan. Pukki paratiisissa on ainoa elokuva, jossa Dirch Passer onnistui vakavassa roolissa. Hän oli maailmanluokan klovni ja fantastinen elokuvakoomikko, mutta hän luotti liikaa kliseisiin, ja se tuhosi hänet.”

– Mette Hjort ja Ib Bondebjerg: The Danish Directors. Dialogues on a Contemporary National Cinema (Bristol, UK, Portland, OR, USA: Intellect Books, 2001) AA 14.6.2016 – Suomessa Pukki paratiisissa oli ensi-iltateatterinsa Maximin ohjelmistossa yli vuoden ja kuului 1960-luvun suurimpiin menestyselokuviin.