The Rocky Horror Picture Show (1975)

Ohjaaja: 
Jim Sharman
Henkilöt: 
Tim Curry, Susan Sarandon, Barry Bostwick, Richard O'Brien
Maa: 
GB/USA
Tekstitykset: 
svenska texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
98 min
Teemat: 
SING-ALONG!
Kopiotieto: 
2K DCP
Lisätieto: 
liput 12 € / KAVIn klubikortilla 10 € myynnissä 9.8. alkaen • dress-along
Röyhkeä ja riemastuttava The Rocky Horror Picture Show on Jim Sharmanin kulttimusikaali vuodelta 1975. Give yourself over to absolute pleasure! Yhteisöllinen osallistuminen on sallittua ja suotavaa Orionissa, mutta siivousteknisistä syistä johtuen vesipyssyt on valitettavasti kielletty.

Lataa tästä linkistä Tea Tauriaisen piirtämä ohjeistus näytöstä varten >>

The Rocky Horror Picture Show on lähes yksinään synnyttänyt käsitteen kulttielokuva. Lievempiä muotoja on toki esiintynyt ennenkin Pariisin taideteattereissa, New Yorkin undergroundluolissa ja syrjäisissä drive in -teattereissa, mutta The Rocky Horror Picture Show on ainoa, joka on onnistunut herättämään uskonnollisuuteen viittaavaa säännönmukaista rituaalista käyttäytymistä esipappeineen, seurakuntineen ja liturgioineen. Kokemus on eräänlainen siirtymäriitti, jossa irtaudutaan vanhempien muovaamasta yhteiskunnasta ja sen säännöistä ja liitytään sitä kaikin kuviteltavissa olevin tavoin vastustavaan nuorten yhteisöön. Aivan alkuvaiheiden tapahtumia lukuun ottamatta kaikki on tietenkin suurta teatteria, vakaviksi koettujen asioiden symbolista käsittelyä.

The Rocky Horror Picture Shown ideoija oli englantilainen näyttelijä Richard O’Brien, jonka nuoruuden (ja epäilemättä myös aikuisiän) suosikkeja olivat B-elokuvat ja erityisen huonot 1950-luvun tieteiselokuvat. Näiden vaikutuksen alaisena hän päätti todistaa rakkautensa parodisen mutta samalla hartaan kunnioittavan teatteriproduktion muodossa. Näytelmä sai ensi-iltansa Lontoossa heinäkuussa 1973, aikana jolloin brittiläisen nuorisokulttuuri piti pinnalla sellaisia tähtiä kuten Bowie, T. Rex, Gary Glitter tai Roxy Music. Mukaan saatiin tarpeeksi suuri joukko tärähtäneitä mutta kokeneita näyttelijöitä, ja menestys oli sitä luokkaa, että show sai seuraavana vuonna kutsun Amerikkaan ja onnistui sielläkin nousemaan kassahitiksi. Elokuvasopimus ja -sovitus seurasivat luonnonlain vääjäämättömyydellä: toisin sanoen, vanhojen elokuvien teatterimuotoinen parodia siirrettiin takaisin alkuperäiselle välineelle.

Ohjaajaksi seulottiin australialainen Jim Sharman, vaihtoehtoteatterin ja -elokuvan koulima sekopää, joka oli O’Brienin ja miestähdeksi valitun Tim Curryn kanssa samaa mieltä siitä, että 1950-luvun rock’n’roll ja huonot elokuvat ovat aitoja asioita. The Rocky Horror Picture Show onkin ennen muuta elokuvaparodian aarreaitta, josta löytyy viittauksia Tri Outolemmestä King Kongiin, Ihmemaa Ozista Busby Berkeleyn musikaaleihin, Flash Gordonista Näkymättömään mieheen. Iloisessa sekamelskassa kohtaavat B-elokuvien estetiikka, goottilainen kauhuromantiikka, rock-ooppera, transvestismi, kannibalismi, science fiction ja teiniromanssi. Itse tarina on käsittämätön sotku ulkoavaruudesta saapuneista transvestiiteista, joiden linnasta ns. normaali pari, säyseä ja toivottoman keskiluokkainen kihlapari hakee suojaa myrskyltä joutuakseen keskelle ennennäkemättömiä orgioita. Tarinan sydän ja sielu on transvestiittien johtaja, sukkanauhoissa ja korseteissa keikoileva Frank-N-Furter, joka rakentaa omaa frankensteiniaan, täydellistä miestä tyydyttämään kyltymättömät hihalliset tarpeensa. Mauttomuuden, moraalittomuuden ja huonouden pohjamutia kynnetään tarkoituksellisesti, hilpeän piittaamattomina numeroiden mahdollisesti repivistä tai rakentavista seurauksista.

– Kari Salmisen (1988) ja muiden lähteiden mukaan