Isojen ihmisten leikit (1987)

Le Grand Chemin/Lekar för vuxna
Ohjaaja: 
Jean-Loup Hubert
Henkilöt: 
Anémone, Richard Bohringer, Antoine Hubert
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
108 min
Teemat: 
RANSKALAINEN KESÄ
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Aito Mäkisen tarkkavaistoisiin maahantuonteihin kuuluu Jean-Loup Hubertin raikas Isojen ihmisten leikit (Le Grand Chemin, 1987). 9-vuotias Louis lähetetään Pariisin kodin ongelmista Bretagneen, riitaisan ystäväpariskunnan hoiviin (César-palkitut Anémone ja Richard Bohringer). Naapurin vauhdikas pikkutyttö opastaa maalaiselämään, ja ristiriitaisista aikuisistakin löytyy lämpöä.

Isojen ihmisten leikit ei ole varsinaisesti aikuisten elokuva, muttei myöskään lasten – oikeastaan se on aikuisten lasten elokuva. Siinä aikuisuuden ristiriitoja käsitellään lasten näkökulmasta. Kaiken näyttämönä on viehättävä Ranskan maaseutu. 9-vuotias pariisilaispoika Louis saapuu viettämään kesää pieneen bretagnelaiseen kyläpahaseen, jotta hänen äitinsä saisi synnyttää rauhassa. Tilapäiseksi holhoojapariskunnaksi ryhtyy Marcelle, joka kynii työkseen kanoja, sekä Pelo, enimmäkseen humalassa nikkaroiva puuseppä. Louisin ensimmäinen kosketus maaseutuelämään, kanin nyljennän todistaminen, on vain alkusoittoa, sillä hän pääsee seuraamaan tiiviisti sivusta Marcellen ja Pelon katkeroitunutta suhdetta ja alituista riitelyä. Suojeltua kaupunkilaiselämää elänyt Louis ryhtyy tahtomattaan käsittelemään viattomuutensa väistämätöntä menetystä apunaan naapurissa asustava valloittava peppipitkätossumainen 10-vuotias Martine-tyttö.

Jean-Loup Hubertin ohjaus ja käsikirjoitus kertoo hänen omista lapsuudenkokemuksistaan ja sen huomaa. Pääroolissakin on ohjaajan oma poika. Louisin kokeman kulttuurishokin ja hämmennyksen aistii, kun elämän raaka todellisuus on ensimmäistä kertaa läsnä. Pariisissa elämä jatkuu ja metron pitää kulkea, tapahtui mitä tapahtui, mutta maaseudulla asioita on tapana käsitellä. Elokuva sijoittuu postikorttimaiselle Bretagneen ja Hubert ahneesti hyödyntää idyllistä maisemaa. Kuvasto on vaikuttavaa ja saattaa kenet tahansa matkakuumeen valtaan. Yhtälailla katsojan sydämeen tunkeutuu veikeä ja pisamainen poikatyttö Martine, joka vie Louisin pahoille teille. Samanaikaisesti elokuva käsittelee Marcellen ja Pelon myrskyisää ja arpista suhdetta, jota Louis onnistuu läsnäolollaan rauhoittamaan.

Isojen ihmisten leikeistä on helppo vetää yhtäläisyyksiä amerikkalaisen Richard Linklaterin tuotantoon. Ihastuttavan teennäinen Rakkautta ennen –sarja ja varsinkin sen päätösosa Rakkautta ennen keskiyötä (2013) on kyllästetty pastissilla ja ohjaajan viimeisin kunnianhimoisesti pojan varttumista kuvaava Boyhood (2014) on kuin Hubertin elokuvan tematiikan laajennos.

Isojen ihmisten leikit on elokuva, johon kenen tahansa on vaivatonta samastua. Vaikuttavasti kuvatussa kohtauksessa Martine johdattaa Louisin kylän kirkon katolle ja näyttää, miten virtsata alas niin, että pissa valuu gargoilin suusta kadulle ohikulkijan niskaan. Lapset taiteilevat katon harjanteella kuin aikuisuuden ja lapsuuden väliin venytetyllä trapetsilla tehden viimeisiä suuria mutta vaarallisuudestaan huolimatta viattomia kepposiaan. Lapset lopulta kypsyvät ja tihutyöt vaihtuvat arkeen, mutta ranskan kesässä sen aika ei vielä ole.

– Aleksi Vauhkonen, 20.5.2016