Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto (1985)

A Nightmare on Elm Street Part 2: Freddy's Revenge/Mardrömmen på Elm Street 2: Freddys hämnd
Ohjaaja: 
Jack Sholder
Henkilöt: 
Robert Englund, Mark Patton, Kim Myers
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K18
Kesto: 
86 min
Teemat: 
JATKO-OSAHELVETTI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto (A Nightmare on Elm Street Part 2: Freddy's Revenge, 1985) on tuottoisaan franchise-tehtailuun johtaneen teinikauhusarjan ainoa osa, jonka päähenkilö on poika. Käsikirjoitukseen ujutetut homovivahteet jäivät kokonaan huomaamatta ohjaaja Jack Sholderilta mutta eivät katsojilta: elokuva on myöhemmin noussut queer-kulttiasemaan.

Vuonna 2015 kuolleen Wes Cravenin ohjaama ja käsikirjoittama Painajainen Elm Streetillä (1984) toi kauhuelokuviin uuden ikonisen hirviöhahmon: lierihattuun, punavihreään villapaitaan ja veitsihansikkaaseen sonnustautuneen Freddy Kruegerin. Robert Englundin esittämä Freddy on kuollut lastenmurhaaja, joka palaa haudan takaa vainoamaan pikkukaupungin nuoria heidän uniinsa. Elokuvasta tuli hitti ja Freddy-hahmo nähtiin sen jälkeen lukuisissa jatko-osissa, tv-sarjassa ja vuoden 2010 uusintaversiossa. Cravenin alkuperäinen Elm Street on kuitenkin yhä arvostetuin.

Ensimmäinen jatko-osa, Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto (1985) on myös jäänyt elokuvahistoriaan – aivan omalla tavallaan tosin. Siitä on nimittäin tullut homoelokuvien klassikko. Elokuva pursuilee homoeroottisia teemoja ja viittauksia homoseksuaalisuuteen. Nämä elementit ovat tavallaan kätkettyjä, mutta samalla harvinaisen helppo havaita. Silti ne menivät elokuvaa tehdessä täysin ohi suurimmalta osalta tekijöitä. Jopa ohjaaja Jack Sholderilta. ”Minulla ei kertakaikkiaan ollut tietoisuutta siitä, että mitään elokuvasta voisi tulkita homoseksuaaliseksi”, Sholder on sanonut. Käsikirjoittaja David Chaskin piti erityisen hauskana, että vaikka Sholderilta meni koko homoteema ohi, jotenkin kaikki hänen ratkaisunsa ohjaajana päätyivät vahvistamaan sitä.

Homoseksuaalisen pohjavireen havaitsi alkuun vain osa kriitikoista ja katsojista. Mutta vuosien varrella Painajainen Elm Street 2:n maine gay-elokuvana on vain kasvanut. Eikä se maine ole negatiivinen tai pilkallinen. Painajainen Elm Streetillä 2 on tunnettu, pidetty ja tunnustettu elokuva seksuaalivähemmistöjen keskuudessa. Esimerkiksi eri queer-elokuvatapahtumissa sitä esitetään usein.

Pääosanesittäjä Mark Patton on itse homoseksuaali, mutta ei ollut vielä elokuvaa tehdessään tullut julkisesti kaapista. Nykyään Patton ajaa aktiivisesti seksuaalivähemmistöjen asiaa ja kiertelee festivaaleja Elm Street -roolinsa tiimoilta. Pattonista tuli kenties kauhuelokuvien ensimmäinen miespuolinen scream queen – titteli, jota hän kantaa ylpeydellä.

Elokuvan päähenkilö on teini Jesse (Patton), joka muuttaa perheineen Elm Streetille, ensimmäisestä osasta tuttuun taloon. Jesse alkaa nähdä yhä pahempia painajaisia hirviömäisestä Freddy Kruegerista. Selviää, että Krueger haluaa ottaa Jessen kehon haltuunsa päästäkseen unimaailmasta todellisuuteen.

Koko elokuvan juoni on helppo nähdä vertauskuvana. Freddy edustaa pelkoja, joita sisällä kytevä epävarmuus tuo. Dialogissa Jessen hahmo mainitsee, kuinka hänen ”sisällään on jotain joka haluaa tulla ulos”, elokuvan kontekstissa siis Freddyyn viitaten. Lisäksi elokuvasta löytyy lukuisia teemaa vahvistavia, juoneen liittyviä ja liittymättömiä yksityiskohtia.

Kaikkea tätä käsiteltiin kattavasti vuonna 2010 ilmestyneessä Elm Street -dokumentissa Never Sleep Again. Siinä käsikirjoittaja Chaskin myönsi ensimmäistä kertaa, että tarinan homoseksuaaliset teemat olivat tarkoituksellisia. Niiden oli tarkoitus kuvata nimenomaan seksuaalisen epävarmuuden aiheuttamia kauhun tuntoja.

– Juho Typön (Helsingin Sanomat / Nyt 8.3.2017) mukaan Antti Suonio 14.4.2018