Jumalainen nainen (1975)

La divina creatura/Den gudomliga kvinnan
Ohjaaja: 
Giuseppe Patroni Griffi
Henkilöt: 
Laura Antonelli, Terence Stamp, Marcello Mastroianni
Maa: 
Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
115 min
Teemat: 
USKOMATON ITALIA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Giuseppe Patroni Griffin Jumalainen nainen (Divina creatura, 1975) on ylöspanoltaan definitiivinen kuvaus 1920-luvun Italian yläluokan dekadenssista. Laura Antonellin esittämä kurtisaani pyörittää kolmiodraamaa Terence Stampin ja Marcello Mastroiannin kanssa henkeäsalpaavan kauniissa puitteissa. Cesare Andrea Bixion musiikin sovitti ja johti Ennio Morricone.

Aristokraattitaustan Italiassa omaava Giuseppe Patroni Griffi on maan sodanjälkeisen kauden merkittäviä taiteentekijöitä elokuvan, teatterin ja kirjallisuuden saralla. Elokuvia hän ohjasi harvakseltaan, mutta Elizabeth Taylorin tähdittämän Identikit-elokuvan jälkeen (1974) hän otti käsittelyynsä Luciano Zuccolin romaanin La divina fanciulla (1920). Syntyi Jumalainen nainen, jonka päätähtenä loisti Laura Antonelli – tämä elokuva lienee ollut syynä siihen, että Lucchino Visconti otti Antonellin päätähdekseen viimeiseen elokuvaansa L’Innocente (1976), elokuvaan, jolla on muutenkin paljon yhtymäkohtia nyt käsillä olevaan filmidraamaan.

Jumalaisessa naisessa eletään kuohuvaa 1920-lukua fasistisen Italian pääkaupungissa Roomassa. Herttua Daniele Di Bagnasco (Terence Stamp) tapaa kauniin Manoela Roderighin (Laura Antonelli) ja rakastuu perin pohjin. Manoela jättää aiemman partnerinsa ja kohta hänet tunnetaan hyvin Rooman aatelisen eliitin parissa.

Tilanteeseen tulee kuitenkin muutos, kun herttua saa kuulla ystävältään, että Manoela ei ole uskollinen. Herttua seuraa Manoelaa tämän iltaisille retkille ilotaloon ja kiinni jäätyään Manoela selittää, että herttuan serkku Michele Barra (Marcello Mastroianni) on houkutellut hänet prostituutioon. Kun kumpikaan miehistä ei halua luopua kaunottaresta ja Manoela on itsekin pelinaisia, syntyy kolmioasetelma, joka joutuu aikakauden virtausten ja kiistojen yhteydessä aristokraattien perverttien intohimojen ja pelien kohteeksi. Fasismiteeman lisäksi elokuvan moraalinen ulottuvuus käsittelee itsemurhaa.

Jumalaisen naisen – italialaiselle elokuvalle 1970-luvulla jokseenkin tyypillisen – musiikkiraidan sävelsi tiettävästi alun perin Cesare Andrea Bixio, jonka myöhemmin sovitti ja johti Ennio Morricone.

Jumalainen nainen sai parhaasta tuotannon designista kaksi voittoa vuoden 1976 äänestyksessä, jonka järjesti Italian elokuvajournalistien kansallinen syndikaatti. Samoissa kisoissa elokuva oli ehdolla myös parhaan kuvauksen kategoriassa. Elokuva nähtiin myös Berliinin kansainvälisillä filmifestivaaleilla samana vuonna.

– Jari Sedergren 2018