Syntisten saari (1950)

Le Dieu a besoin des hommes/Syndarnas ö
Ohjaaja: 
Jean Delannoy
Henkilöt: 
Pierre Fresnay, Madeleine Robinson, Daniel Gélin
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Jean Aurenche
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
99 min
Teemat: 
KÄÄNNEKOHTA: 1950-LUVUN RANSKALAINEN ELOKUVA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
luento: Olaf Möller * vapaa pääsy
Jean Delannoyn Syntisten saari (1950) kertoo niin syvään juurtuneesta ja samalla niin marginaalisesta uskosta, että se joutuu väistämättä poikkiteloin virallisen kirkon oppien ja riittien kanssa.

Seinen saarella Bretagnessa elää 1800-luvulla raakalaismainen väestö, jonka on näillä tuulisilla rannoilla vieraantunut kokonaan muusta maailmasta. Edes papit eivät käy siellä koskaan, koska asukkaita pidetään hylkiöinä ja syntisinä. Niinpä suntio (Pierre Fresnay) saa toimittaa papin virkaan. Asukkaat eivät kylläkään varsinaista uskontoa edes tarvitse, lähinnä heitä voi kutsua taikauskoiseksi. Aivan kaikkea papin virkaan kuuluvaa ”varapappi” ei uskalla toimittaa, mutta niin vain käy, että ennen pitkää joku siihen tarrautuu, tässä tapauksessa santarmit.

Mistä on sitten kysymys? Yleensä elokuvaa on arvioitu porvarillisen ja vakiintuneen, organisoidun uskonnon kritiikiksi ja se on nähty jonkinlaisena paluuna ensimmäisten kristittyjen uskovaisten uskoon, sen primitiiviseen versioon.

Elokuva hyväksyttiin myös katolisessa yhteisössä, sillä OCIC – katolisen kirkon kansainvälinen elokuvatoimisto – antoi sille Venetsiassa oman palkintonsa. Delannoy tekee kaiken selkeästi uskonnollisesta perspektiivistä, eikä sitä kannata kieltää, mutta joka tapauksessa elokuva antaa aihetta puida sen uskonnollisuuden luonnetta.

– Jari Sedergren 2018