Herra Langen rikos (1935)

Le Crime de monsieur Lange/Herr Langes brott
Ohjaaja: 
Jean Renoir
Henkilöt: 
René Lefèvre, Jules Berry, Florelle, Sylvia Bataille
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Jacques Prévert • musiikki Jean Wiener, Joseph Kosma
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
79 min
Teemat: 
TAVERNIER: VOYAGE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Kansanrintaman tunnelmia heijastava Herra Langen rikos (Le Crime de Monsieur Lange, 1935) on ohjaaja Jean Renoirin ja käsikirjoittaja Jacques Prévertin ainoa yhteistyö ja rosoisenakin yksi Renoirin kauneimmista. Saman pihapiirin ihmisten suuhun on kirjoitettu hieno, tarkka dialogi. Näyttelijöistä unohtumattomin on Jules Berry, niljakka kirjapainon omistaja.

Herra Langen rikos valmistui kansanrintaman vaalivoiton vuonna, ja samalla kun se on tyypillisesti ajan-kohtansa elokuva, se on myös osoittautunut yhdeksi kestävimmistä, ehtymättömimmistä töistä Jean Renoirin tuotannossa. Sitä siivittää paitsi riemukas kansanrintamaidealismi, myös harvinaisen innoittunut yhteistyö käsikirjoittaja Prévertin, ohjaajan ja näyttelijöiden kesken.

Elokuvan tapahtumat keskittyvät pariisilaiseen pihaan. Siellä sijaitsee pesula ja epävakaa kirjapaino, jossa Amédee Lange työskentelee, johtajanaan halpamainen Batala. Lange on vaatimaton mies, jota Batala sortaa kuten muitakin työntekijöitä. Lange on ujo suhteessaan naisiin, hän elää unelmissaan ja kirjoittaa öisin mielikuvituksellisia tarinoita villin lännen sankarista nimeltä Arizona Jim. Kertomuksissa liikkuu kauniita meksikolaistyttöjä, mutta todellisuudessa Lange on yhä tuo pomoaan pelkäävä mies, joka ei edes huomaa, että saman pihan tyttö Valentine on rakastunut häneen. Elokuva kertoo, kuinka Lange toteuttaa fantasiansa omassa yhteiskunnallisessa tilanteessaan: Batalan kadottua ja ilmeisesti kuoltua junaonnettomuudessa kirjapainon työläiset muodostavat osuuskunnan ja onnistuvat loistavasti. Mutta Batala palaa pakoiltuaan vain velkojiaan ja uhkaa taas ottaa johdon käsiinsä. Hänen poissaolonsa on tehnyt mahdolliseksi yhteisvastuuseen ja solidaarisuuteen perustuvan hyvinvoinnin. Tällöin Lange katsoo välttämättömäksi ja luonnolliseksi surmata sortajan.

"Kukaan ei voi tehdä hyvää elokuvaa ilman henkilökohtaista filosofiaa. Aikamme jalosukuisia ovat työläiset ja talonpojat. Siinä on koko uskoni, en tiedä muuta." Tämä Renoirin tunnustus pätee erityisen hyvin Herra Langen rikokseen: poliittinen kannanotto on selvä, joskaan se ei ole yhtä avoin kuin vuotta myöhemmin Ranskan kommunistisen puolueen rahoittamassa kansanrintaman taisteluelokuvassa Elämä kuuluu meille. Renoirin mestaruus on paljolti siinä, miten taitavasti ja vaivatta hän liikkuu yhteiskunnallisen ja henkilökohtaisen, yleisen ja yksityisen aineksen eri tasoilla. Esimerkkinä vaikkapa seuraava jakso: portinvartijan poika Charles on toipilaana sidottu huoneeseensa, jonka ikkunan eteen Batala on sijoittanut mainoskylttinsä, joka estää kaiken valon pääsyn huoneeseen. Charles ajattelee pesulassa työskentelevää Estelleä, jonka Batala on vietellyt. Batalan katoamisen jälkeen työläiset päättävät poistaa kyltin ja näemme Charlesin huoneesta käsin, kuinka sisään virtaa valoa… Charles kysyy Estelleä, joka saapuu taka-alalta. He keskustelevat ja Estelle kertoo tilanteestaan, mihin Charles toteaa: "Ei se mitään. Hän on poissa ja minä rakastan sinua."

Kohtaus sisältää toisaalta liikuttavan vakuutuksen elämän arvoista, toisaalta se visualisoi muutoksen, vapautuksen. On puhuttava kokonaisuudesta, johon kuuluvat ohjaus, kuvaus, teksti, näyttelijäsuoritukset, lavasteet, kaikki. Renoir ei tyydy mustavalkoisiin asetelmiin eikä helppoihin ratkaisuihin missään vaiheessa. Jokainen henkilöhahmo, jopa majatalon vieraat on nähty yksilöllisesti ja Batalakin saa vivahteikkaan ja humaanin käsittelyn. Truffaut'n mukaan Herra Langen rikos on Renoirin kaikista elokuvista spontaanein, rikkain kameratyön ihmeistä, totuuden puhtaan kauneuden kyllästämää.

Eräässä Arizona Jimin numerossa Lange kirjoittaa: "Gangsterit varastivat työmiesten palkat. Arizona Jim tappaa heidät kaikki." Yhteys Langen omaan tilanteeseen on ilmeinen. Pakomatkallaan Valentine ja Lange joutuvat heidät tunnistaneiden ihmisten arvioitaviksi ja tuomittaviksi. Kuultuaan kertomuksen (pääjuoni etenee elokuvassa takautumana) tämä "jury" vapauttaa Langen, myös rajavartijat näkevät heidät ja antavat mennä. Tuomion langettamiselta ei välty katsojakaan: kumpi on varsinainen rikos – Langen teko vai Batalan toiminta?

– Elokuvakerho Clickin monisteen pohjalta