Catherine (1968)

Catherine, il suffit d'un amour
Ohjaaja: 
Bernard Borderie
Henkilöt: 
Olga Georges-Picot, Francine Bergé, Bérangère Dautun
Maa: 
Ranska/Italia/BRD
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
103 min
Teemat: 
ANGELIKA UNCHAINED
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Juliette Benzonin romaanista
Bernard Borderie alkoi filmata Juliette Benzonin 1400-luvulle sijoittuvaa Catherine-saagaa, ja kriitikoidenkin tuli äkkiä ikävä Angelikaa. Katso-lehden Markku Tuulen mukaan Catherine (1969) oli edeltäjäänsä ”vähemmän vaarallinen”, sillä ”kiinnostava sadomasokistinen lataus” puuttui. Keskiaikakuvausta ei voi moittia ainakaan 1960-lukulaisten rajujen kuvioiden puutteesta. ”On vihjeitä ja näytteitä narkotismista, lesbolaisuudesta ja jopa ylioppilaskapinoinneista”, HS:n Paula Talaskivi päivitteli.

Ranskalaiskirjailija Juliette Benzonin (1920–2016) Catherine-sarja sai alkunsa France-Soir-lehden jatkokertomuksena. Benzoni kirjoitti 1400-luvulla seikkailevan vaaleahiuksisen kaunottaren vaiheista seitsemän romaania, joista ensimmäinen ilmestyi 1963 ja viimeinen 1979. Suomessakin suosittu Catherine-saaga on pieni mutta epäilemättä luetuin osa Benzonin 86 kirjan tuotannosta.

Elokuvantekijä Bernard Borderie tarttui Catherineen eräänlaisena korvikkeena ohjaamiensa Angelika-elokuvien sarjalle, joka oli katkennut pääosanesittäjä Michèle Mercierin irtisanoutumiseen. Elokuvasovitusta alettiin tehdä vuonna 1968, jolloin opiskelijamellakat ravistelivat Pariisia. Ajan henkeen kuuluivat utopiat tai kauhukuvat uusvasemmistolaisesta vallankumouksesta. Edes historialliset viihde-elokuvat eivät pysyneet irrallaan nuorison kapinahengestä.

”Tällä kerralla Borderie (ja kirjailija) entistä selvemmin rinnastavat kuvaamiaan tapahtumia ja ilmiöitä nykyisyyteen: on vihjeitä ja näytteitä narkotismista, lesbolaisuudesta ja jopa ylioppilaskapinoinneista (sekä tietenkin opiskelijoiden ylemmyydestä!) ja kaikkea tätä turhan osoitettuna", Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kirjoitti. Vertailukohtana toimi Angelika-sarja, jota yhdisti Catherineen ohjaajan lisäksi suomalainen levitysyhtiö Kino-Filmi.

”Nyt on vuorossa ilmeisesti uusi vastaavanlainen sarja ja startin ajankohta peräti 1400-luvun alku Pariisissa jota Burgundin herttua piirittää. Nimisankaritar Catherine on kellosepän sorea tytär, jolle alkajaisiksi tapahtuu kauheita ja varmaan myöhemminkin – jos merkit pitävät paikkansa – ja paljon ihmeellistä.” (HS 10.8.1969)

Ensimmäinen elokuva jäi ”sarjan” ainoaksi tuotannoksi, vaikka cliffhanger-loppuratkaisu viittaa aikomuksiin filmata lisää. Oliko Catherine sittenkin liian kesy Angelikaan verrattuna? Markku Tuuli (Katso 35/1969) päätyi arviossaan tämäntyyppiseen johtopäätökseen.

"(..) ainakin Catherinen ensimmäisen osan perusteella elokuvasta puuttuu Angelikojen kiinnostava sado-masokistinen leima, mikä kyllä tekee siitä vähemmän vaarallisen mutta samalla toivottomasti pitkästyttävämmän elokuvan."

Ensi-iltavaiheen jälkeen harvoin nähty Catherine ei välttämättä ole pelkkä kuriositeetti, mutta se jää väistämättä elokuvahistoriaan suositumman sarjan lyhyenä sivupolkuna, elokuvana, joka sai kriitikotkin kaipaamaan vaarallisen eroottista Angelikaa.

– Lauri Lehtinen 5.6.2018