Amadeus (1984)

Ohjaaja: 
Miloš Forman
Henkilöt: 
Tom Hulce, F. Murray Abraham, Elizabeth Berridge
Lisähenkilöt: 
kuvaus Miroslav Ondrícek
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
161 min
Teemat: 
MILOŠ FORMAN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
käsikirjoitus Peter Shaffer näytelmästään
Amadeus (1984) toi Formanin takaisin kotimaahansa. Peter Shafferin näytelmään pohjaava upea Mozart-elokuva kuvattiin ohjaajan kotikaupungissa Prahassa. Mozart ja hänen musiikillinen kilpakumppaninsa Salieri ottavat mittaa toisistaan.

Amadeus tarjosi Tsekkoslovakiasta Yhdysvaltoihin emigroituneen Milos Formanin uralle uuden kohokohdan Yksi lensi yli käenpesän -elokuvan (1975) menestyksen jälkeen. Amadeus keräsi sekä runsaasti katsojia, suotuisia arvosteluja, että 11 Oscar-ehdokkuutta ja kahdeksan lopullista palkintoa - mukaanlukien pokaali parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja miespääosasta (F. Murray Abraham). Sittemmin harvakseltaan elokuvia tekevän Formanin uralla ei vastaavia huippuja ole nähty. Esimerkiksi Valmont (1989) jäi pahasti Stephen Frearsin samasta aiheesta valmistaman Valheet ja viettelijät -elokuvan (1988) varjoon.

Amadeuksen taustalla on Peter Shafferin kohuttu näytelmä, josta kirjailija itse muokkasi elokuvakäsikirjoituksen Formanin pyynnöstä. Tuloksena oli eräänlainen Mozartin elämäkertaelokuva, mutta varsin epätavallinen sellainen. Elokuva kerrotaan takautumin, kertojana kilpaileva, aikanaan korkeata arvostusta nauttinut säveltäjä Antonio Salieri, joka lopulta menettää järkensä Mozartin nerouden edessä. Amadeus keskittyy pitkälti kuvaamaan Mozartin ja Salierin suhdetta, tai pikemminkin Salierin ihailun, kateuden, vihan ja rakkauden sekaista suhtautumista Mozartiin.

Elokuva kuvattiin Formanin vanhassa kotikaupungissa Prahassa, jonka vanha kaupunki oli muuttunut niin vähän, että se oli helpompi siirtää 200 vuotta ajassa taaksepäin kuin useimmat muut Euroopan kaupungit. Tekijät tavoittelivat erityisesti musiikin suhteen mahdollisimman autenttista tulosta: esimerkiksi musiikkiasiantuntija Sir Neville Marriner suostui mukaan projektiin sillä ehdolla, "ettei yhtäkään nuottia Mozartin musiikista muuteta". Marriner opasti näyttelijät myös johtamaan orkesteria tavalla, joka muistutti mahdollisimman uskottavasti 1700-luvun orkesterinjohtamista - sikäli kuin koko toimintaa oli mahdollista rekonstruoida. Elokuvan oopperakohtausten musiikki nauhoitettiin etukäteen Lontoossa, mutta Forman käytti silti filmatessaankin oopperalaulajia, jotta kohtausten vaikutelma olisi aidompi.

Mikään kaikkein tyypillisin historiallinen elokuva Amadeus ei silti ole. Se ei välttämättä halua väittää, että sen piirtämä kuva Mozartista ja Salierista olisi tosi. Monet ovat sitä mieltä, ettei Salierin musiikkikaan ole niin keskinkertaista kuin tarinan vastakkainasettelu edellyttää. Keskeistä elokuvassa onkin se tapa, jolla elokuva pyrkii muotoilemaan uudelleen käsityksiämme taiteilijasta ja modernista ihmisestä yleensäkin. Amadeuksen Mozart ei ole se kansansa tai koko ihmiskunnan vuoksi kärsivä taiteilijanero, johon olemme taiteilijaelämäkerroissa tottuneet. Itse asiassa tämä on juuri se piirre, joka Mozartissa Salieria ärsyttää: tämä ei täytä sitä tehtävää joka taiteilijalle on perinteisesti kuulunut. Hän luo taivaallista musiikkia muttei näytä joutuvan edes ponnistelemaan saati kärsimään sen eteen. Mozart muistuttaa pikemminkin tietokoneaikakauden kärsimätöntä ja pirstaleista lapsitaiteilijaa luojan armosta tai vahingossa kuin perinteistä syvämietteistä neroa. Niinpä Salieri joutuu ottamaan itselleen kaksoisroolin sekä Jeesuksena että Juudaksena, sekä sijaiskärsijänä että petturina.

- Milos Formanin & Jan Novakin mukaan (Otetaan hatkat, 1994, suom. 1996) KL 30.3.1999