Huuma (1981)

Body Heat/Het puls
Ohjaaja: 
Lawrence Kasdan
Henkilöt: 
William Hurt, Kathleen Turner, Richard Crenna, Mickey Rourke
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
114 min
Teemat: 
NEO NOIR
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lawrence Kasdanin erotiikalla ladatussa esikoisohjauksessa Huuma (Body Heat 1981) romanttisena parina on William Hurt ja huumaava Kathleen Turner, joka saa suostuteltua miehen tekemään murhan hänen puolestaan. Värien takaa paistaa Billy Wilderin noir-klassikko Double Indemnity.

Huuman ohjaaja ja käsikirjoittaja Lawrence Kasdan kuuluu huomattavimpiin 1980-luvulla uransa aloittaneisiin amerikkalaisiin elokuvantekijöihin mm. Philip Kaufmanin ja Oliver Stonen ohella. Kasdanin ohjaustyöt ovat joustavuuden ja sujuvuuden lisäksi osoitus hänen laajasta elokuvaperinteen tuntemuksestaan. Toisten mielestä pinnallisesti jäljitellen, toisten mielestä jotain olennaista saavuttaen, Kasdan siirtyi 1980-luvulla valmistuneissa elokuvissaan vaivattoman ja helpon tuntuisesti lajityypistä ja tyylilajista toiseen. Lawrence Kasdanin tähänastiseen tuotantoon kuuluvat tihentyviä jännitteitä lataava rikoselokuva Huuma, 1960-luvulla nuoruutensa viettäneiden nykypäivän tuntoja ja ongelmia peilaava Sisärengas (Big Chill, 1983), perinteisen westernin modernisointi Silverado (1985) ja lempeän ironinen ihmissuhdekomedia Yksinäinen matkailija (Accidental Tourist, 1988).

Lawrence Kasdanin elokuvauran nousujohtoinen profiili alkoi piirtyä Hollywoodin kultapoikien Steven Spielbergin ja George Lucasin suojissa. Spielberg luki ensimmäisten joukossa Kasdanin Nimeni on Kotkis -elokuvan (Continental Divide, 1981) käsikirjoituksen ja hän suositteli Kasdania Lucasille, joka toimi ensimmäisen Indiana Jones -elokuvan (Kadonneen aarteen metsästäjät, 1981) tuottajana. Lucas kiinnitti Kasdanin käsikirjoittajaksi. Aikamme sankarin Indiana Jonesin urotöitä seurasi Lucasin Tähtien sota –trilogian kakkososan (Imperiumin vastaisku) käsikirjoitustyö. Skenaristina Kasdan oli tällöin uransa huipulla, mutta hän halusi kokeilla kykyjään myös ohjaajana. Huuma on osoitus Kasdanin kypsyydestä ohjaajana.

Huuma on mm. Alan J. Pakulan Kluten (1971) ja Roman Polanskin Chinatownin (1974) ohella tärkeimpiä moderneja rikoselokuvia, joiden juuret, lähtökohdat ja keskeiset motiivit voidaan selkeästi palauttaa 1940-luvun mustan rikoselokuvan film noirin traditioon. Huumaa onkin usein pidetty film noirin klassikoihin kuuluvan Billy Wilderin mestarillisen James M. Cain -filmatisoinnin Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity, 1944) uusintaversiona. Molempien elokuvien lähtökohtana on (Cainin elokuville tyypillinen) tilanne, jossa suhteellisen viaton ja hyväuskoinen miespäähenkilö kohtaa sattumoisin kohtalokkaan naisen, todellisen femme fatalen. Mies joutuu naisen pauloihin ja kiihkeän suhteen vääjäämättömänä seurauksena (ja ylivoimaiseksi käyvien vaikeuksien lähtökohtana) on, että naisen aviomiehestä on päästävä eroon. Rakkauden ja omistushalun lisäksi motiivina aviomiehen murhaan on raha. Naisen todellinen luonne käy molempien elokuvien miehille selville vasta sitten, kun on liian myöhäistä.

Huuma on vankasti rikoselokuvan perinteisiin nojaava teos, mutta olisi kohtuutonta pitää sitä pelkkänä vanhan rikoselokuvan uudelleen lämmityksenä, jossa 1940-luvun film noirin aihe ja tapahtumakulku olisi siirretty 1980-luvun Floridaan. Huuma toistaa, modernisoi ja muovaa uudelleen film noirin traditiota. Aiheensa ja melodramaattisen juonenkulkunsa lisäksi Huuma palauttaa mieliin film noirin parhaat perinteet älykkään ja lennokkaan dialogin ja visuaalisen kerrontatapansa (jossa dialogista irrallaan olevalla kameralla ja kuvilla kertominen on juonta kuljettava ja motiiveja ilmentävä elementti) kautta. Kohtalokkaan naisen arvoituksen ratkeaminen tapahtuu film noirin tavoin takautumanomaisesti, jos kohta Huuman kronologinen rakenne onkin film noiria selkeämpi. Film noirin tradition muokkaamista Huumassa edustavat ”feministisen” loppuratkaisun ohella ajoittain hillittömäksi kehittyvä huumori ja (ymmärrettävästi) 1940-luvun film noiria avoimemmin kuvattu eroottinen lataus.

Huuman kiihkeän eroottisuuden vertauskuvana on helleaalto. Huuman maailmassa ulkoinen kuumuus ja päähenkilön sisäinen kiihko ovat yhtäläisiä, kuten elokuvan poliisipäällikkö Grace toteaa: ”Things always start jumping in ewather like this. It’s the crisis atmosphere. People wake up and never recover… Pretty soon they figure the old rules no longer apply. ‘Cause it’s emergency time'.”

– OS 90