Alaston ihminen (1970)

The Body/Den nakna människan
Ohjaaja: 
Roy Battersby
Lisähenkilöt: 
musiikki Ron Geesin, Roger Waters
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
112 min
Teemat: 
STRANGER THAN FICTION
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Anthony Smithin kirjasta
Brittidokumentti Alaston ihminen (The Body, 1970) menee kirjaimellisesti ihon alle Pink Floyd -miesten psykedeelisen musiikin siivin. Ken Loach -draamoista tunnetun vasemmistohenkisen Kestrel Filmsin tuotanto laajenee mikroskooppisista visioista koko ihmisrotua uhkaaviin ongelmiin.

Ensimmäisen kerran vuonna 1968 julkaistu tiedetoimittaja Anthony Smithin kirja The Body (suomeksi Löytöretki ihmiseen, Helsinki Media 1999) tunnetaan kansainvälisesti suositun BBC:n dokumenttisarjan The Human Body (1998) lähdeteoksena ja uusissa painoksissa myös kirjan nimi on The Human Body.

Smithin teoksen aikaisempi adaptaatio, teatterielokuva Alaston ihminen vuodelta 1970, kohahdutti Britanniassa ensi-iltansa aikoihin ihmisen seksuaalisuutta koskevilla osuuksillaan ja teknisillä innovaatioillaan, vaikka aikalaisarviot muistivatkin aina korostaa, että teoksen alastomat totuudet eivät olleet pelkkää sensaatioiden tavoittelua. Roy Battersbyn ohjaama elokuva jäi myöhemmin harvojen tuntemaksi unohdetuksi klassikoksi; elokuvan kuuluisin elementti on luultavasti Pink Floyd -yhtyeen Ron Geesinin ja Roger Watersin säveltämä musiikki. Herkkiä popballadeja, itämaisia vaikutteita ja kehon ääniä sekoittavan soundtrackin tekijänoikeuksien hinta lähti oletettavasti jyrkkään nousuun yhdessä Pink Floydin suosion kanssa, mikä saattaa olla osasyy siihen, että elokuvaa ei ennen 2010-lukua juuri näkynyt kotitallennemarkkinoilla eikä tv-kanavilla.

Dokumentin tuotti Tony Garnettin johtama Kestrel Films, joka 1960- ja 1970-lukujen taitteessa laajensi reviiriään tv-draamoista kokoillan teatterielokuviin Ken Loachin läpimurtoteosten tuotantofirmana. Useiden tv-sarjojen ohjaajana työskennellyt Roy Battersby oli Workers’ Revolutionary Party -puolueeseen kuulunut trotskilainen kommunisti, joka joutui vallankumouksellisten vakaumustensa vuoksi BBC:n ”mustalle listalle”. Ei ole yllättävää, että elokuva ei esitä ihmiselämää irrallaan yhteiskunnan voimasuhteista. Battersby yhdistää ihmisen biologiaa paikoin luokkatietoiseen politiikkaan ja kuvaa ruumiinosia potentiaalisina työkaluina. Vanessa Redgraven kertojaäänellä esitetyt voimakkaat vetoomukset rauhan ja puhtaan ympäristön puolesta jakoivat paatoksellisuudessaan katsojien mielipiteitä jo 1970-luvulla, mutta eivät ole osoittautuneet epäolennaiseksi haihatteluksi.

Osittain ajaton ja osittain leimallisesti hippiajan aatteita edustava elokuva kiellettiin Britanniassa alaikäisiltä yhdyntäosuuden takia, mutta elokuvatarkastamo BBFC:n päätöksellä myös alle 18-vuotiaat teinit saivat käydä katsomassa sen opettajan seurassa. Seksi jätti elokuvan ja elämän vähemmän myyvät elementit varjoonsa ainakin Suomessa, jossa teosta markkinoitiin harhaanjohtavasti Rakkauden kieli -tyyppisenä sukupuolivalistuksena.

– Lauri Lehtinen 16.4.2014