Huutajat - Screaming men (2003)

Skrikarna
Ohjaaja: 
Mika Ronkainen
Maa: 
Suomi/Tanska
Tekstitykset: 
ei tekstitystä
Ikäraja: 
S
Kesto: 
76 min
Teemat: 
DOKUMENTTIELOKUVASARJA: SANOKAA MITÄ NÄITTE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
dokumenttielokuva Mieskuoro Huutajista
Mika Ronkaisen Huutajat (2003) kuvaa yhtä esimerkkiä luovasta hulluudesta, joka rehottaa suomalaisessa populaarimusiikissa ihailtavan runsaana ja villinä.

Pohjoissuomalaisen miehen ääni saattaa olla kova. Kun heitä kasaa kolmekymmentä, pukee yhtenäisesti mustaan pukuun ja kumikravattiin ääni on enemmän kuin kova olipa kyseessä sitten lastenlaulut tai isänmaalliset marssit. Kuoronjohtaja Petri Sirviö johtaa äänen vaatimalla kovuudella tulkintoja, jotka johdattavat katsojat vallan kysymyksiin, nationalismiin, fasismiin ja yksilön ja yhteisön suhdepeleihin.

Mieskuuro Huutajat perustettiin 1987 Oulussa. Kotisivuesittelyn mukaan heillä ei ollut parempaa tekemistä, kuin käydä huutamaan suomalaisen lauluperinnön parhaimpia viisuja. Nationalismiteema oli ainakin intuitiivisesti mukana jo varhain, sillä ensimmäinen konsertti sattui itsenäisyyspäiväksi: kappalevalintakin koostui isänmaallisista lauluista ja marsseista, mukaan lukien kansallishymni. Lehdistö totesi kuoron ilmeisesti vasta aloittaneen tiensä suurenmoisiin taiteellisiin saavutuksiin. Kuoron johtopäätös tästä oli kasvattaa kuoron jäsenistöä kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen huutajaan.

Kysymys on taiteesta ja lujasta uskosta siihen. Johdon ja kuoron välinen suhde ei ole rikkoontumaton tai itsestään selvä, asiaa mutkistavat myös miesten keskinäiset kisailut. Silti kuoro on pysynyt pystyssä kotimaan ja ulkomaan pitkillä konserttimatkoilla mm. Islannissa, Ranskassa, Japanissa ja Suomessa jo viiden vuoden ajan.

Mika Ronkaisen pohjoismaiden parhaana palkittu dokumenttielokuva ei jätä ketään kylmäksi, vaikka kyse onkin arktisten olosuhteiden luomasta taiteesta. "Se on harvinaisen hauska ja visuaalisesti kunnianhimoinen teos", Kööpenhaminan palkintoraati dokumenttielokuvafestivaaliensa yhteydessä perusteli kunniamainintaansa, joita elokuva on saanut myös Marseillesta. Elokuva jatkaa kiertämistään maailman festivaaleilla. Suomessa hauskan elokuvan onkin sitten paljon vaikeampaa saada palkintoja.

Ronkainen otti elokuvassaan riskin. Sitä tehtiin viisi vuotta eikä vailla konflikteja. Kuoron ja tekijän taitelijaluonne johtivat niihin. Myös rahoitustarve oli ilmeinen: jäänmurtajan vuokraaminen ei ole dokumenttielokuvassa kovin yleistä. Kansainvälisen rahoituksen vaatimukset eivät ole ongelmattomia, mutta niistäkin selvittiin. Yhteistyökumppani on tanskalainen.

– Jari Sedergren 8.1. 2004