Naarashirvet (1968)

Les Biches/Hindarna
Ohjaaja: 
Claude Chabrol
Henkilöt: 
Stéphane Audran, Jacqueline Sassard, Jean-Louis Trintignant
Maa: 
Ranska/Italia
Tekstitykset: 
norske tekster/suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
99 min
Teemat: 
JEAN-LOUIS TRINTIGNANT
Claude Chabrolin Naarashirvet (1968) julistettiin aikoinaan kiehtovaksi ihmisleikiksi. Talviselle Rivieralle sijoittuu rikkaiden ja joutilaiden monimielinen kolmiodraama, jossa yhdellä miehellä (Jean-Louis Trintignant) ja kahdella naisella (Stéphane Audran ja Jacqueline Sassard) on rakkaussuhdetta ristiin rastiin.

Monet peräkkäiset kaupalliset epäonnistumiset ajoivat Claude Chabrolin vuonna 1963 tilanteeseen, jossa hän sai ohjattavakseen vain tuottajien aiheita. Chabrol piti elokuvanteosta niin paljon että ei protestoinut eivätkä nämä harharetket” menneet välttämättä hukkaan. Chabrol on kertonut, että vakoilu- ja agenttielokuvat opettivat hänet kertomaan mahdollisimman mitättömän tarinan mahdollisimman tehokkaasti. Tässä hän noudatti omaa kuuluisaa ohjelmanjulistustaan vuodelta 1959: ‘Ei ole olemassa suuria ja pieniä aiheita; aineiston käsittely ratkaisee kaiken”.

Viiden vuoden ajan Chabrol hioi ammattitaitoaan tuomatta henkilökohtaista tematiikkaansa juuri esille. Elokuvan La route de Corinthe (Tehtävä ilman armoa, 1967) jälkeen tuottaja André Génovès antoi hänelle vapaat kädet tehdä persoonallinen elokuva haluamastaan aiheesta. Tuloksena oli Naarashirvet, alku sarjalle hienoja teoksia, jotka liittyivät toisiinsa sekä tyyliltään että sisällöltään, merkitsivät sekä uudistumista että paluuta varhaisteosten sisäistyneeseen maailmaan.

Naarashirvissä Chabrol löysi uuden yksinkertaisuuden, josta käsin hän saattoi kehitellä entistä hienosyisempiä temaattisia lankoja. Perusasetelma on tuttu kolmiodraama, sillä erotuksella että kaikki rakastavat kaikkia: naiset Frédérique ja Why toisiaan ja Paulia, Paul molempia naisia. Suhdeverkosto kehkeytyy niin, että ensin ovat Frédérique ja Why, sitten Why ja Paul, sitten Paul ja Frédérique, lopuksi jälleen Paul ja Why.

Taustana on talvinen St. Tropez, Frédériquen ylellinen huvila ja kaksi siellä siipeilevää klovnia, jotka toimivat tämän kohtalonnäytelmän groteskina narrikuorona. Draaman hallitseva hahmo on Frédérique, joka sanelee alusta pitäen pelin säännöt ja hengen sekä jakaa roolit. Sanat “rooli” ja “peli” kuvaavat hyvin useimpien Chabrolin elokuvien maailmaa, erityisesti Naarashirvien, jossa naamiot ovat kaikki kaikessa. Kun ne alkavat hiertää, ei tragedia ole kaukana. Eikä “totuus” ole välttämättä naamioiden alla, vaan niiden välillä.

Kuka on syyllinen mihinkin? Frédérique viettelee Whyn. Why meikkaa itsensä Frédériquen näköiseksi. Frédérique kokee minuutensa uhatuksi ja hakee vahvistusta Paulin rakastajattarena sen jälkeen kun Why on pettänyt häntä Paulin kanssa. Ehkä Paulin tuhoava opportunismi on varsinainen syypää Whyn hulluuteen ja Frédériquen kuolemaan.

Otsikon “Les Biches” tarkoittaa sekä naarashirviä että lesbolaisia “ystävättäriä”. Jo Raamatussa naarashirvi on rakastetun ja rakastettavuuden vertauskuva. Lisäksi otsikko viittaa kuvaan, jossa on nähtävissä elokuvan johtoaihe: naarashirvi, jonka läpinäkyväksi maalatussa vatsassa erottuu vasa. Uusi elämä kasvaa vanhasta kuten Whyn utopia sovinnaissäännöistä vapaasta rakkaudesta nousee epäaitojen tunteiden nurinkurisesta maailmasta, pystymättä muuttumaan todeksi.

- Sakari Toiviainen (1970, 1987 - eri lähteiden mukaan)