Kuulutetun kuoleman kronikka (1987)

Cronaca di una morte annunciata/Krönika över en tillkännagiven död
Ohjaaja: 
Francesco Rosi
Henkilöt: 
Rupert Everett, Ornella Muti, Gian Maria Volontè
Maa: 
Italia/Ranska/Kolumbia
Tekstitykset: 
suom. tekstit
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
110 min
Teemat: 
FRANCESCO ROSI
GARBRIEL GARCIA MARQUEZ IN MEMORIAM
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Gabriel Garcia Marquez romaanista
Francesco Rosin espanjalais-latinalaiseen sarjaan kuuluu Gabriel García Márquezin (1927–2014) maagis-realistiseen tarinaan perustuva Kuulutetun kuoleman kronikka (Cronaca di una morte annunciata, 1987), pääosassa Ornella Muti.

Michel Ciment: Mikä veti teitä puoleensa Garcia Marquezin romaanissa?

Francesco Rosi: Jokaisella ohjaajalla on pakkomielteensä, jotka toistuvat kaikissa teoksissaan. Minulla se on kulttuurillisten vaikutteiden ehdollistama väkivalta. Tuo teema löytyy myös Garcia Marquezin romaanista. Romaani oli hyvä lähtökohta kehitellä pohdiskelua paitsi kuolemasta ja sitä kautta elämästä ja rakkaudesta myös etelän kulttuurista. Sitä paitsi tänä päivänä minusta kannattaa tehdä väkivallan vastaisia elokuvia.

MC: Elokuva muistuttaa Kolmea veljestä sukuyhteyden keskeisyyden vuoksi.

FR: Kolmessa veljeksessä oli kyseessä vain yksi perhe, joka joutui kohtaamaan koko maan ongelmat. Tässä on useita perheitä kytkeytyneinä ikivanhaan kulttuuriin, jonka myytit, myös kunnian myytti, ovat kadottaneet merkityksensä. Perheen kunnian säilyttämiseksi tehty murha kuuluu mytologiaan ja rituaaliin, joka elää voimakkaasti Kolumbiassa ja tietyillä Välimeren seuduilla. Karibianmeren alueella vaikutukset ovat monimutkaisempia seudun kosmopoliittisuuden vuoksi. Tuo kulttuuri on erikoinen yhdistelmä vaikutteita espanjalaisesta, hollantilaisesta, ranskalaisesta, italialaisesta, arabien ja mustien kulttuureista. Tämä näkyy myös elokuvan monikansallisessa näyttelijäkaartissa.

MC: Miten ratkaisitte Pasqualine De Santisin kanssa valaistuskysymykset ja kuvakoon valinnan?

FR: Valo on tyypillistä Karibianmeren valoa. Talvella taivas on aivan sininen, mutta kesäkuusta syyskuuhun, kun kuvasimme elokuvan, on aina pilvistä ja vaihtelevaa säätä. Tästä koitui De Santisille paljon vaivaa, mutta myös kiinnostavia yllykkeitä. Kuvakooksi hän kehotti minua valitsemaan Supertechniscopen, uuden scope-järjestelmän, josta on helppo toteuttaa scopekuvan lisäksi myös laajakuva- ja (televisiota varten) normaalikuvakopioita. Elokuvateatterissa scope on ihanteellinen, koska kaikki maisemamme ovat horisontaalisia.

MC: Tämä on ensimmäinen elokuvanne vailla päähenkilöä Salvatore Giulianoa lukuun ottamatta (Giulianoa itseään ei tuossa elokuvassa nähdä).

FR: Niin, mutta Giuliano on eeppinen elokuva. Kuulutetun kuoleman kronikka on mosaiikki, ja vasta kun kaikki palat ovat kohdallaan, voi sanoa, mikä se on. Se koostuu itse asiassa monesta pienestä elokuvasta.

MC: Tämä on kolmas espanjalainen työnne elokuvien Verta hiekassa ja Carmen jälkeen. Mitä Kolumbia merkitsee napolilaiselle?

FR: Älkää unohtako, että Napolin historiassa on pitkä espanjalainen kausi. Kolumbia on lähempänä Espanjaa kuin muut eteläamerikkalaiset maat. Kaikkien matriarkaalisten yhteiskuntien tavoin machismo on siellä myös hyvin voimakasta. Naisilla on tärkeä osa Kolumbian liike-elämässä ja taiteessa, ja he ovat tärkeitä myös kylien ja perheiden elämässä. Heillä on todellinen ja miehillä vain näennäinen valta, kuten aina, kun perhejärjestelmä on matriarkaalinen.

Michel Cimentin mukaan (Le dossier Rosi, täydennetty laitos, 1987)