Kansanvihollinen (1989)

Ganashatru/An Enemy of the People
Ohjaaja: 
Satyajit Ray
Henkilöt: 
Soumitra Chatterji, Dhritiman Chatterji, Ruma Guhathakurta
Maa: 
Intia
Tekstitykset: 
English subtitles
Kesto: 
99 min
Teemat: 
SATYAJIT RAY
Lisätieto: 
Henrik Ibsenin näytelmästä • bengalinkielinen, tekstitys englanniksi
Elokuvallaan Kansanvihollinen (1989) Satyajit Ray päivitti Henrik Ibsenin näytelmäklassikon nykypäivän Bengaliin. Lahjomaton lääkäri (Soumitra Chatterjee) nousee vastustamaan keinottelijoita, jotka estävät kaupungin saastuneen vesihuoltojärjestelmän uudistamisen.

Sydänkohtauksen jälkeiset viisi toimetonta vuotta olivat Satyajit Raylle hyvin turhauttavia, ja kun lääkärit antoivat hänelle vuonna 1988 viimein luvan työskennellä jälleen, hän sai ohjata vain studiolla eikä enää toimia kameraoperaattorina. Rayn oli pysyttäydyttävä interiööreissä ja keskityttävä dialogikohtauksiin – terveytensä kohentuessa Ray pystyi silti tekemään ulkokuvauksiakin.

Ulkoisten muutosten lisäksi Rayn viimeisissä kolmessa elokuvassa (Kansanvihollinen, Shakha proshakha / Branches of the Tree, Vieras menneisyydestä) on uusi sisäinen lataus. Ne muodostavat itse asiassa korruption trilogian. Uutta on uhmakas individualismi, suora, jopa haastava, puhe, ja tapahtumien sijoittaminen nykyaikaan. Viimeisinä vuosinaan Ray hyökkäsi monta kertaa julkisesti korruptiota vastaan ja varoitti hinduja uskonnollisesta fundamentalismista. Ray oli esikuvallaan lunastanut oikeuden antaa moraalisia tuomioita. Koko elämänsä ajan hän oli sivuuttanut mahdollisuudet rikastua tai hankkia valtaa.

Henrik Ibsenin näytelmä Kansanvihollinen oli miellyttänyt Rayta aina, etenkin sen päähenkilö, ihanteellinen tri Stockmann, joka luopuu helposta elämästä periaatteidensa vuoksi. Toisaalta Ray oli samaa mieltä kuin Arthur Miller, jota häiritsi näytelmän epädemokraattinen asenne. ”Vähemmistö on aina oikeassa”, kirjoitti Ibsen. ”Hölmöt ovat aina enemmistönä”, toteaa Stockmann.

Ray siirsi näytelmän tapahtumat 1880-luvun Norjasta vuoden 1989 Länsi-Bengaliin. Työn edetessä hän muokkasi tarinaa aina vain perusteellisemmin. Hän muutti itsekeskeisen, veljeään uhmaavan lääkärin luonnetta. Hän karsi demokratianvastaiset julistukset ja muutti loppukohtauksen luonteen. Ibsenillä Stockmann lausuu: ”maailman vahvin mies on se, joka seisoo yksin omilla jaloillaan”. Rayn näkemys on vastakohtainen. Ray nostaa keskeiseksi teemaksi tieteen ja uskonnon välisen ristiriidan, mitä Ibsenillä ei ole. Ibsenillä vakavuuteen liittyy koomisus; Rayn painopisteenä on vakavuus.

Chandipur, elokuvan tapahtumapaikka, on pieni kaupunki Bengalissa lähellä Kalkuttaa. Ashok Gupta on ylilääkäri sairaalassa, jonka on perustanut paikallinen tehtailija Bhargava. Guptan veli, liikemies Nisith, on pormestaria vastaavassa asemassa, ja hän on sekä sairaalan johtokunnan että paikallista menestyksellistä hindutemppeliä johtavan komitean puheenjohtaja. Temppelin on rakennuttanut Nisithin neuvoa noudattaen Bhargava, joka on sekä hurskas että taloudellisesti neuvokas mies.

Temppelin nostaminen draaman keskeiseksi miljööksi oli Rayn neronleimaus. Ibsenillä terveyskylpylän vesi on saastunutta; Raylla pilaantuneeksi osoittautuu temppelin pyhä vesi. Rayn idea oli valitettavasti profeetallinen: vuonna 1992, ohjaajan kuolinvuonna, monen temppelin vedestä löydettiin kolibakteereja.

Kun Ashok Gupta saa selville, että paikkakuntaa riivaava keltatautiepidemia johtuu temppelin pyhästä vedestä, hän kertoo tästä julkisessa kokouksessa omaa veljeään uhmaten, mutta väkijoukko tempautuu uskomaan veljen vakuutteluja ennen kuin Ashok saa tilaisuuden esitellä faktoja vastustuskyvystä.

Intiassa Kansanvihollinen sai tyrmäävän vastaanoton, mutta kansainvälisesti se sai myös paljon kiitosta osakseen. Tässä näyttelijäkeskeisessä elokuvassa näyttelijäsuoritukset ovat ensiluokkaisia, alkaen Rayn luottonäyttelijästä Soumitra Chatterjeestä, joka tulkitsee vaativan pääroolin.

– Andrew Robinsonin mukaan (Satyajit Ray: The Inner Eye. Lontoo: I. B. Tauris & Co, toinen laitos, 2004) AA 2.9.2016