Suloinen ikuisuus (1997)

The Sweet Hereafter/Ljuva morgondag
Ohjaaja: 
Atom Egoyan
Henkilöt: 
Ian Holm, Sarah Polley, Maury Chaykin
Maa: 
Kanada
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
112 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA K2014
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Russell Banksin romaanista
Kanadan elokuvan omaperäisimpiin taiteilijoihin kuuluu armenialaistaustainen Atom Egoyan. Hänen pääteoksenaan pidetään Suloista ikuisuutta (1997, mukana Ian Holm, Sarah Polley), unohtumatonta filmatisointia Russell Banksin romaanista. Aiheena on bussionnettomuus, jossa kokonaisen kylän lapset kuolevat.

Kairossa syntynyt armenialaistaustainen Atom Egoyan (s. 1960) kuuluu kanadalaisen elokuvan tärkeimpiin tekijöihin. Uransa aikana hän on ohjannut kolmisenkymmentä lyhyttä ja pitkää elokuvaa. Kuuluisin hänen teoksistaan on Cannesissa Grand Prix-palkinnon vuonna 1997 saanut Suloinen ikuisuus. Elokuva kertoo talvisesta kanadalaisesta pikkukylästä, jota kohtaa suuri tragedia. Koulubussissa olleista 22 matkustajasta kylän 14 lasta saa surmansa bussin suistuttua tieltä veteen. Elokuva on syvällinen ja järkyttävä teos voittamattoman surun kanssa kamppailevista ihmisistä.

Egoyanilla on erottuvan unenomainen tyyli kertoa tarinoita. Egoyanin elokuvissa, kuten unissakaan ei ole lineaarista aikaa tai yhtä juonta, ja unien tapaan niissä sekoittuu fantasia ja realismi. Ohjaaja pelaa viileän älyllisessä elokuvassaan taitavasti takaumilla tietoa säännöstellen ja lataa mukaan monitasoista vertauskuvallisuutta. Suloisessa ikuisuudessa liikutaan ajassa eteen- ja taaksepäin kuvattaessa Sam Dentin pikkukaupungin asukkaiden elämän pysäyttänyttä ja merkityksettömäksi tehnyttä surua. Egoyanin teokset muistuttavat palapelejä ja ne koskettelevat ihmisyyden suuria, ikuisia kysymyksiä.

Asianajaja Mitchell Stephens (Ian Holm) haistaa tapauksessa ison oikeusjutun mahdollisuudet ja alkaa puhua kyläläisiä jutun taakse. Asianajaja esiintyy elokuvassa paitsi muukalaisena yhteisössä myös eräällä tavalla itsekin lapsensa menettäneenä vanhempana. Toisaalta muukalaisen motiivit tuntuvat vilpillisiltä, ikään kuin kyseessä olisi vain omaa etua ajava ketku, joka yrittää hyötyä toisten onnettomuuden kustannuksella, toisaalta lakimies esitetään inhimillisenä: uupumukseen asti kyllästyneenä miehenä, joka on hylännyt oman narkomaanityttärensä, mutta jonka kohtalosta hän kantaa jatkuvasti huonoa omaatuntoa.

Elokuvan edetessä, lakimiehen haastatellessa kyläläisiä alkaa itse kunkin kaapista paljastua salaisuuksia ja valheita. Samalla paikkakunnan asukeista rakentuu moniulotteisia ja ristiriitaisia hahmoja, eikä kylä osoittaudu olleensa aiemminkaan mikään pelkkä pikku onnela. Myöskään vierasta ei päästetä yhtään vähemmällä. Tärkeä henkilöhahmo on asianajajan ohella bussionnettomuudesta selvinnyt teinityttö (Sarah Polley), joka on vammautunut turmassa ja joutunut myös elämässään insestin uhriksi. Henkilöhahmo on myös esimerkki siitä, että henkiin jääneen elämäkin voi olla vaikeaa. Laulajattaren urasta haaveillut tyttö lukee läpi elokuvan tarinaa Hamelnin pillipiiparista. Russell Banksin alkuperäisromaanista poiketen Egoyan rinnastaa lasten kuoleman Hamelnin pillipiiparin tarinaan, jossa kyläläiset oman ahneutensa vuoksi menettävät kaikki lapsensa yhtä rampaa lukuunottamatta.

Suloinen ikuisuus on tutkielma tragediasta, kalvavasta surusta ja toipumisen mahdollisuuksista. Se on myös elokuva syyllisyydestä, vihasta ja vanhemmuudesta niin, ettei mikään tunnu teeskentelyltä. Se on myös voimakkaasti elokuva isien ja tytärten välisistä suhteista. Surevien perheiden menneisyydestä löytyy myös inhimillistä heikkoutta ja suoranaisia vääryyksiä. Yksioikoisia sankareita tai syyllisiä ei elokuvan maailmasta löydy. Egoyanin elokuvassa yhdistyvät myös kauniisti kaksi tasoa, kollektiivinen ja yksityinen katkeruus. Rauhallisesti etenevä, useassa aikatasossa kerrottu tarina asettaa kysymyksiä – ja vastaa niihin vain osittain jättäen katsojalleen mahdollisuuden omiin tulkintoihinsa. Suuri ja vapauttava, onnellinen loppuhuipennus puuttuu, mutta toivo muutoksesta ja uudesta alusta jätetään ilmaan. Elämä jatkuu, ehkä jopa parempana ainakin osalle elokuvan keskeisistä henkilöistä.

Päivi Valotien (Turun Sanomat) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 31.3.2014