Hyvää yötä, majesteetti (1982)

La Nuit de Varennes/Natten i Varennes
Ohjaaja: 
Ettore Scola
Henkilöt: 
Jean-Louis Barrault, Marcello Mastroianni, Harvey Keitel, Hanna Schygulla, Jean-Claude Brialy
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Sergio Amidei • lavastus Dante Ferretti
Maa: 
Ranska/Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
128 min
Teemat: 
ETTORE SCOLA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Hyvää yötä, majesteetti (La Nuit de Varennes, 1982) tihentää Ranskan vallankumouksen erääseen välikohtaukseen, kuninkaan pakoyritykseen. Se on kuva aikakaudesta, tapakulttuurista ja historiallisesta tilanteesta. Edustava henkilögalleria (mm. Harvey Keitel valistuskirjailija Thomas Painena ja Mastroianni vanhana Casanovana) toimii asenteiden ja ristiriitojen taistelukenttänä. Samalla kokonaisuudesta piirtyy vähitellen näkyviin murros, jossa kansanvalta peruuttamattomasti tunkeutuu esiin ja aateliston ansarimaailma särkyy.

Ettore Scolan historiallisen elokuvan alkuperäinen nimi oli Ranskassa ”Varennesin yö” ja Italiassa ”Uusi maailma”. Ranskalainen nimi viittaa ulkoiseen tapahtumaan. Kesäkuun 20. ja 21. päivien välisenä yönä vuonna 1791 vallankumouksen halvauttama kuningas Ludvig XVI poistui salaa, lakeijaksi pukeutuneena, Tuileries-palatsista ja pakeni perheineen kohti Saksan rajaa, ilmeisesti tavoitteenaan valtansa palauttaminen ulkomaisten armeijoiden avulla. Vain vuorokautta myöhemmin hänet pidätettiin pienessä Varennesin kaupungissa. Italialainen nimi puolestaan viittaa siihen syvään historialliseen murrokseen, jota tuo sinänsä pieni välikohtaus edusti. Välittömänä seurauksena se lisäsi kuninkaan vastaista mielialaa ja muokkasi maaperää hänen teloitukselleen puolitoista vuotta myöhemmin.

Laajemmasta perspektiivistä kyseessä oli hetki, jolloin kansanvalta peruuttamattomasti tunkeutui esiin ja aateliston ansarimaailma särkyi. Scolan oman lausunnon mukaan Ranskan vallankumous on ajankohtainen aihe, koska se jatkuu yhä. Se asetti kysymyksiä, joihin kaikkiin ei ole vieläkään löydetty ratkaisua. Se korosti tiettyjä arvoja muiden kustannuksella, mutta nuo arvot eivät ole kaikki toteutuneet. Näin Ranskan vallankumous heittää valonsa ja varjonsa jokapäiväiseen elämäämme vielä tänäänkin.

Scola on omistanut elokuvansa käsikirjoittajakumppanilleen, kuvausten aikana kuolleelle Sergio Amideille, joka oli italialaisen elokuvan merkittävä vaikuttaja jo neorealismin aikaan. Paneutuessaan perusteellisesti aikakauden lähdeaineistoon Amidei ja Scola törmäsivät kirjailija Restif de la Bretonneen, joka oli seurannut läheltä kuninkaan elämää ja samalla kuvannut ajan tapahtumia ”pienen ihmisen” näkökulmasta. Tämä löytö antoi elokuvalle päähenkilön, näkökulman, rakenteen ja jopa tyylin. Kuninkaan pakomatkaa seurataan lähituntumasta, vain muutamia tunteja myöhemmin lähteneiden postivaunujen matkustajien kautta, jotka muodostavat eräänlaisen kuohuvan ajan mikrokosmoksen.

Seurueeseen kuuluvat Bretonnen ohella kuningattaren hovinainen, Italialainen oopperalaulajatar, rikas kaivosomistaja, vallankumouksellinen opiskelija, elävä legenda Casanova ja Tom Paine, Amerikan vapaussodan puolestapuhuja, ”Ihmisen oikeuksien” kirjoittaja. Puhe kulkee henkevänä, menneisyyden nostalgia kohtaa uuden ajan kumun. Rakenteeltaan elokuva saattaa muistuttaa klassista westerniä, hengeltään se taas sijoittuu jonnekin Maupassantin ja perinteisen salapoliisikertomuksen välimaastoon vaihtaessaan nopeasti perspektiivejä ja liikutellessaan ihmiskohtaloita. Tapahtumat esitetäänkin kiertävän tivolin tirkistyskaapin lavastamana, etäisyyttä henkilöihin ottavana takautumana.

Ywe Jalanderin (1988), Tapani Maskulan (1988) ja muiden lähteiden mukaan