Ulu Grosbardin Salattu totuus (True Confessions, 1981) perustuu ns. Mustan daalian tapaukseen vuoden 1947–1948 Los Angelesissa. Vaikka 70 vuotta on tapauksesta kulunut, näyttelijätär Elizabeth Shortin murha on jäänyt mysteeriksi, jonka arvoitusta ratkaistaan kerta toisensa jälkeen sekä romaaneissa, elokuvissa että dokumenttiteoksissa. Tunnetuin elokuva aiheesta lienee nykyisin Brian de Palman Black Dahlia (2006).
Ulu Grosbardin elokuvassa pääosissa näyttelevät Robert De Niro, joka on menestyvä katolilainen pappi isä Spellacy ja hänen veljensä Tom Spellacy (Robert Duvall) katolilainen poliisietsivä. Henkilövalinnat toimivat, vaikka voi helposti yhtyä Robert Ebertin pohdiskeluun siitä, että katsoja olisi arvannut roolituksen toisin päin, Duvallin papiksi ja de Niron poliisiksi. Heidän eteensä tarjoutuu äärimmäisen monimutkainen rikostapaus, josta ei puutu vihjeitä, johtolankoja eikä edes motiiveja.
Veljesten henkilökohtaiset tarinat kietoutuvat yhteen sutenööristä upporikkaaksi rakennuspohataksi nousseen Jack Amsterdamin (Charles Durning) tarinaan kanssa. Poliisiveli on suojellut miehen omistamaa porttolaa ja pappi organisoinut katolisen kirkon sijoituksia rakennusalalla. Elokuvan keskeinen ulottuvuus liittyy miesten historian, nykyisen aseman ja moraalin suhteeseen. Moraalista – viattomuuden ja vähintäänkin piilevän paheen välillä – on kysymys myös uhrin tapauksessa, ”neitsytlutkasta”, joka liftaa huolettomasti liikemiehen kyytiin ja tutustuu sitä kautta Amsterdamiin.
Tarinan trilleriluonne jää monin tavoin ratkaisemattomaksi arvoitukseksi, jolloin on pakko kysyä, onko elokuvan pääjuonne sittenkin korruptio, amerikkalaisen yhteiskunnan enemmän tai vähemmän pysyvä ongelma modernisaation vaiheesta riippumatta.
– Jari Sedergren 2018