Christiane F. – tyttö metroasemalta (1980)

Christiane F. - Wir Kinder vom Bahnhof Zoo/Christiane F.
Ohjaaja: 
Ulrich Edel
Henkilöt: 
Natja Brunkhorst, Thomas Hausstein, David Bowie
Lisähenkilöt: 
musiikki David Bowie
Maa: 
BRD
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
125 min
Teemat: 
DAVID BOWIE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Uli Edelin ankara huumekuvaus Christiane F. – tyttö metroasemalta (1980) perustuu Vera Christiane Felscherinowin kirjoinakin julkaistuihin kokemuksiin läntisen Berliinin kaduilla 70-luvun lopulla. Yökerhokäynnistä alkaa kokeilujen kierre, joka johtaa heroiiniaddiktioon ja prostituutioon. Elokuvan menestyksen jäljiltä Bahnhof Zoon alueesta tuli epätodennäköinen turistikohde. Elokuvan musiikista vastasi David Bowie.

Huumeet ovat olleet osa nuorisokulttuuria pitkään, mutta elokuvallisen populaarikulttuurin keskiöön ne tulivat vasta 1960-luvun lopulla. 1970-luvun huumekuvaukseen tarvittiin jo jotain muutakin kuin elämyksellinen hippikokemus. Valistuksen nimissä esitetyn rankan kirjallisen tosielämäkuvauksen toivat Suomeenkin uskonnolliset lähetyspiirit, mutta niiden teosten yleisö oli rajattu.

Christiane F:n tarina kertoo vuonna 1962 syntyneestä tytöstä, oikealta nimeltään Vera Christiane Felscherinow, joka kirjasi kahden kuukauden haastattelujen aikana kahden aikakauslehti Sternin toimittajan avulla kokemuksensa huumeisesta elämästä läntisen Berliinin kaduilla vuosilta 1975–1978. Kirjaksi tarinat toimitettiin vuonna 1979. Valkokankaille tarina päätyi kaksi vuotta myöhemmin.

Pikkusiskonsa ja äitinsä kanssa asuva Christiane asuu tyypillisessä kerrostalolähiössä Länsi-Berliinin laitamilla. Monien alueen nuorten tavoin hänkin on kyllästynyt, toimeton ja kuollakseen väsynyt asumaan siellä missä on. Hän saa kuulla uudesta Euroopan moderneimmaksi mainostetusta discosta kaupungin keskustasta. Vaikka on alaikäinen, hän pukeutuu hämäävästi aikuiseksi. Diskossa hän tapaa vähän vanhemman Detlefin, joka pyörii huumeisissa ympyröissä. Alkaa kokeilun kierre, jonka päässä on heroiiniaddiktin ja prostituoidun elämä.

Elokuvan tehtävänä on varoittaa huumeiden käytön vaaroista ensikokemuksista lähtien, mutta onnellisia, huumettomia lopputulemia ei kerronta rakenna – vaikka kyse on fiktiosta, asia jää puheiden varaan. Syy voi hyvinkin olla se, että tosielämän realiteettien ja valistuselokuvan pelastustarinamuodon välinen ristiriita olisi käytännössä ollut liian suuri.

Kirja ja elokuva olivat menestyksiä, Christianesta itsestään tuli levyttävä julkkis ja kulttihahmo, jonka myötä elokuvan keskeisestä kuvauspaikasta Bahnhof Zoosta muodostui epätodennäköinen turistikohde muillekin kuin päähenkilön ilmiasua jäljitteleville nuorille naisille. Yhdessä poikaystävä Alexander Hacken kanssa hän levytti bändinimellä Sentimentale Jugend ja yhdessä he esiintyivät myös vuonna 1983 julkaistussa saksalaiselokuvassa Decoder.

Christianen tositarina ei ole päättynyt. Hän aloitti myöhemmin ulkomailta Saksaan pysyvästi palattuaan uudelleen huumeiden käytön, sai siitä vankilatuomion ja viimeisimmät uutiset kertovat, että hän menetti 1996 syntyneen poikansa huoltajuuden 2008.

– Jari Sedergren 5.5.2010