To the Devil a Daughter (1975)

En dotter åt djävulen
Ohjaaja: 
Peter Sykes
Henkilöt: 
Richard Widmark, Christopher Lee, Honor Blackman, Denholm Elliott, Nastassja Kinski
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Christopher Wicking
Maa: 
GB/BRD
Tekstitykset: 
svensk text
Ikäraja: 
16
Kesto: 
87 min
Teemat: 
CHRISTOPHER LEE
Lisätieto: 
Dennis Wheatleyn romaanista
To the Devil a Daughter (1975) jäi Hammerin 1900-luvun viimeiseksi kauhuelokuvaksi ja tuttuun tapaan kiellettiin Suomessa. Ohjaajana ja käsikirjoittajana kunnostautuivat brittikauhun uuden aallon kyvyt Peter Sykes ja Chris Wicking. Christopher Leellä on erityisen demoninen rooli pappina, joka suunnittelee Astaroth-paholaisen inkarnaatiota nuoren Nastassja Kinskin kautta.

Elokuvalla Paholaisen vallassa (Demons of the Mind, 1971) Peter Sykes oli näyttänyt kykynsä kyllästää kauhuelokuvansa vilpittömällä perverssin erotiikan tajulla – taito, joka oli aiemmin näyttänyt rajoittuneen Terence Fisherille Englannissa. Nyt hän tuo Astarophia palvovan saatanallisen papin (Christopher Lee) ja amerikkalaisen okkultismiin erikoistuneen kirjailijan (Richard Widmark) konfliktiin nuoresta tytöstä (Nastassja Kinski). Käsikirjoitus taivuttaa tehokkaasti alkuperäistä Dennis Wheatleyn tarinaa Alastair Crowleyn kirjan Moonchild ja sen sex magick -painotuksen suuntaan, oikeuttaen lyhyen full frontal -otoksen kauniista Kinskistä yhden okkultistisen rituaalin aikana.

Elokuva on taitavasti rakennettu antamalla satanismin merkkien ja katsojille suunnattujen selitysten kasvaa samassa suhteessa, vaikka pikainen lopetus jossain määrin pilaa virettä. Murhien näyttämöllepano, okkultistiset merkit ja huipentava yhteenotto saavat huomattavasti lisäarvoa erinomaisesta kameratyöstä ja Bowien erikoistehosteista, samalla kun Widmark ja Lee – joka näyttelee palavammalla innolla kuin uransa tässä vaiheessa tavallisesti – osoittavat olevansa varteenotettavia vastustajia. Denholm Elliott suunniltaan olevana isänä, Anthony Valentine hysteerisenä kirjaedustajana ja Honor Blackman hänen skeptisenä vaimonaan hoitavat sivuroolit hyvin.

The Devil Rides Outin (1968) ja Manaajan (The Exorcist, 1973) tyylillisenä risteytyksenä Sykesin elokuva esitti uusia tapoja gotiikan tutkimiseen, juuri kun Hammer oli romahtamaisillaan jättäen maaston vapaaksi demonisille ja psykologisille splatter-elokuville, jotka olivat kehittyneet Amerikassa Dario Argenton italialaisesta tuotannosta. Valitettavasti elokuva näyttää myös eksploitaatioelokuvabudjettien rajoitukset tarpeettomilla baijerilaisilla ulkokuvakohtauksilla tyydyttääkseen tuottajakumppanuuden vaatimukset ja silmiinpistävän ilmeisillä Lufthansan ja British Airwaysin mainosspoteilla. Peter Sykesin seuraava ja tähän mennessä viimeinen ohjaustyö oli Jeesus (Jesus / The Public Life of Jesus: A Documentary, 1979).

– The Aurum Film Encyclopedia: Horrorin (toim. Phil Hardy, 1985) ja muiden lähteiden mukaan Antti Suonio 13.4.2002