The Filth and the Fury (2000)

Ohjaaja: 
Julien Temple
Lisähenkilöt: 
The Sex Pistols
Maa: 
GB/USA
Ikäraja: 
12
Kesto: 
108 min
Teemat: 
PUNK 40 VUOTTA
Kopiotieto: 
35 mm
Lisätieto: 
dokumenttielokuva
Elokuvaopiskelija Julien Temple osui vahingossa Sex Pistolsien treenikämpälle 1975 ja sittemmin hän tallensi yhtyettä koko sen lyhyen olemassaolon ajan. Pitkään kadoksissa olleesta aineistosta valmistui ainutlaatuinen Sex Pistols -elokuva The Filth and the Fury (1990).

Julien Templen (s. 1953) The Filth and the Fury -dokumentti valmistui 1999 ja ensi-iltansa se sai seuraavan vuoden helmikuussa Berliinin elokuvajuhlien pääsarjassa. Arkkitehtuuria ja historiaa Cambridgen Kings Collagessa opiskellut Temple hakeutui Lontoon National Film Schooliin ja erikoistui sittemmin musiikkidokumenttien ja -videoiden tekijäksi. Debyyttiohjaus oli Sex Pistols -elokuva The Great Rock’ n’ Roll Swindle (1979) ja hän palasi samaan aiheeseen 20 vuotta myöhemmin The Filth and the Fury -dokumentilla.

Templen ensimmäinen Pistols-elokuva oli vahvasti bändin kuulun managerin Malcolm McLarenin (1946–2010) masinoima, maksimaaliseen huomioarvoon tähtäävä kuvaus anarkistisesta bändistä. The Filth and the Fury puolestaan pohjaa yhtyeen omiin 1970-luvun arkistomateriaaleihin, joista pääosa on Templen itsensä kuvaamia. Hän muun muassa haastatteli Sid Viciousta muutamaa viikkoa ennen hänen kuolemaansa Lontoon Hyde Parkin puistossa 1978.

Sex Pistolsin aktiivinen hetki rock-taivaan auringossa oli lyhyt. Sex Pistols oli Korkeajännitys-termein musiikillinen Blitzkrieg, kappaleissa oli kolme sointua, kesto maksimissaan kolme minuuttia ja bändi pysyi koossa vain pari vuotta marraskuusta 1975 vuoden 1978 alkuun. Vaikutus rock-musiikkiin ja nuorisoon oli kuitenkin huikea.

Templen kuvaamaa aineistoa Sex Pistolsista on yhteensä noin 20 tuntia ja ne sisältävät muun muassa otoksia bändin harjoituksista, äänitys-sessioista, henkilöhaastatteluja ja luonnollisesti myös keikkoja. Templen omien tallenteiden ohella The Filth and the Furyssa on myös otteita brittiläisestä slapstick-komediasta ja Lawrence Olivierin Richard III -elokuvasta (1955).

Keikkataltiointien lisäksi Temple kontekstualisoi Sex Pistolsit Britannian silloiseen yhteiskunnalliseen kontekstiin: 1970-luvun lopun työväenluokkaisen nuorten työttömyys, lakkoilevat roskakuskit ja muut vastaavat ilmiöt pohjustavat punkille suosiollista ilmapiiriä. Sex Pistols ankkuroituukin vahvasti brittiläiseen työväenluokkaan. Musiikillisia vaikutteita Sex Pistols puolestaan imi New Yorkin rouheista rock-bändeistä (Iggy Pop & Stooges, New York Dolls).

The Filth and the Furyn keskiössä ovat luonnollisesti bändin jäsenet ja kiistelty manageri Malcolm McLaren, joka pyrki hankkimaan yhtyeelle julkisuutta kaikin mahdollisin keinoin ja menestyikin siinä oivallisesti. McLaren on ottanut herkästi kunnian Pistolsien menestyksestä itselleen, eikä aivan syyttä suotta. McLarenin keksintöä oli muun muassa kuningattaren Jubilee-juhlallisuuksien rienaaminen soittamalla vastapäätä Buckingham Palacea seilaavalla lautalla Britanniassa kansallislaulun asemassa olevaa God save the Queenia punk-otteella ja ”and her fascist regime” -lyriikkalisäyksellä. McLarenin naisystävä, muotisuunnittelija Vivian Westwood puolestaan oli yhtyeen epävirallinen stylisti.

– Pasi Nyyssönen 26.11.2016