Cleopatra Jones – karatekuningatar (1973)

Cleopatra Jones/Cleopatra Jones
Ohjaaja: 
Jack Starrett
Henkilöt: 
Tamara Dobson, Shelley Winters, Bernie Casey, Brenda Sykes, Antonio Fargas
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Max Julien
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
89 min
Teemat: 
RIKOLLINEN 1970-LUKU II
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Cleopatra Jones – karatekuningatar (Cleopatra Jones, 1973) lataa blaxploitaation maailmaan sarjakuvamaista eskapismia, naisnäkökulmaa ja katumuotia. Tamara Dobson on isosiskohenkisesti virkaansa hoitava huumeagentti, mainoslauseen mukaan ”188 senttiä dynamiittia”. Shelley Winters riehuu lesbopahiksena ja Antonio Fargas on sympaattinen nilkki.

”Blaxploitation” eli musta eksploitaatio oli varsinkin 1970-luvun alussa kukoistanut elokuvasuuntaus, jossa sankareita olivat mustat etsivät ja gangsterit. Pelkästään vuonna 1973 valmistuivat elokuvat Cleopatra Jones, Coffy, That Man Bolt, Black Belt Jones, Black Caesar, The Mack ja Willie Dynamite. Nämä elokuvat loivat uusia mustia sankarityyppejä, kuten gangstereita tuhoavia naisia, mustia ”superoreja”, kung fu- ja karatemestareita, parittajia ja vetäviä gigoloita. Hahmojen ja tilanteiden vaihtelevuudesta huolimatta perusainekset pysyivät toisteisina.

Musta CIA:n erikoisagentti Cleopatra Jones johtaa Turkissa maailman suurimman unikkoviljelmän tuhoamista ja saa heroiinipäällikkö Mommyn (Shelley Winters) vihat päälleen. Suuren heroiinisodan seuraavana siirtona Mommy määrää tuhottavaksi B & S Housen, joka on Cleopatran sydämenasia: se on entisten narkomaanien suojapaikka, jota Cleopatran poikaystävä johtaa. Cleolle tarjoutuu tilaisuuksia esitellä karate- ja magnumkykyjään, monia erilaisia chic-vaatteita (185-senttisen valokuvamallin ammattitaidolla), erikoisvalmisteista autoaan ja myös moottoripyörätaitojaan. Loppuselvitys tapahtuu autohajottamossa.

Jack Starrett toteuttaa autohurjastelukohtaukset ja tarinan action-elementit pätevästi. Kiehtovinta antia elokuvassa on mustan kulttuurin värikäs maailma. Dialogi on täynnä nopeaa huulenheittoa: wisecracks and jive talk. Mustien henkilöhahmojen elämänfilosofiaksi voidaan tiivistää: keeping one’s cool.

Ideologisesti elokuva on kiinnostava roolien nurinkääntymisen vuoksi. Jos Modesty Blaise on naispuolinen James Bond, niin Cleopatra Jones on musta Modesty Blaise. Cleo on täysin puhdaspiirteinen sankaritar. Toisaalta mustat gangsteritkin esitetään valkoisia sympaattisempina. Valkoinen heroiinikuningatar osoitetaan lesboksi, mikä leimataan turmeltuneisuudeksi. Cleopatra Jones, esimerkki vaihtoehtoisista toiveunista ja samastumismalleista, on kliseemäisyydessään rajoittunut, mitä elokuvan sarjakuvamaisen kepeä ote estää ottamasta kovin vakavasti, ”Fight On!” kuuluu tämän populaariviihteellisesti militantin mustan ja feministisen elokuvan loppurepliikki.

– Antti Alanen 1987