Kirje Brezhneville (1985)

Letter to Brezhnev/Brevet till Brezhnev
Ohjaaja: 
Chris Bernard
Henkilöt: 
Peter Firth, Alfred Molina, Alexandra Pigg
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
95 min
Teemat: 
THATCHERISMI JA ELOKUVA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
1980-luvun Liverpooliin sijoittuvassa Kirje Brezhneville (Letter to Brezhnev, 1985) Thatcherin Britannian työttömyyteen ja synkkyyteen kyllästynyt englantilaisnainen rakastuu neuvostoliittolaiseen merimieheen. Yhteisen onnen esteenä on kylmä sota. Elokuvassa perinteinen työväenluokkaa kuvaava realismi on tyylikeino nuorten naisten vapaudenkaipuun kuvaukselle.

Itä kohtaa lännen Chris Bernardin kylmän sodan ajan kuvassa Kirje Brezhneville. Elokuva sijoittuu 80-luvun köyhään Liverpooliin. Elaine on työtön 22-vuotias haaveilija ja Teresa 26-vuotias kananpakkaaja. Tytöt viettävät vapaa-aikansa satamakaupungin klubeilla miehiä iskien ja aika-ajoin heiltä pikkurahaa näpistellen. Eräänä iltana Elaine iskee yökerhossa silmänsä venäläiseen merimieheen Peteriin ja pari rakastuu ensi silmäyksellä. Seuraava päivänä Peterin on kuitenkin palattava takaisin kotimaahansa Neuvostoliittoon, mutta Elaine ei anna iltansa Peterin kanssa jäädä ainoaksi. Kun byrokratia ei anna rakkaudelle sijaa, turvautuu rakastunut tyttö kirjoittamaan kirjeen suoraan Neuvostoliiton pääsihteerille Leonid Brezhneville.

Chris Bernardin elokuva tuotettiin yhteistyössä televisiokanava Channel Fourin kanssa ja se on estetiikaltaan tyypillinen televisioelokuva. Kerronta on naturalistista, eleetöntä ja varmaa. Kirje Brezhneville kuvaa Liverpoolin köyhänä, laman runtelemana kaupunkina. Elaine on nuori, työtön, kyynistymään päin oleva realisti, joka saa Peterin tavattuaan uuden elämähalun. Teresa taas on traaginen hahmo, jolle hanttihomma teurastamolla on vain keino päästä vapaa-ajalla irrottelemaan. Hahmossa on hillittyä epätoivoa. Siinä missä Elainessa kytee vielä toivon kipinä paremmasta, on Teresa jo tyytynyt kohtaloonsa Thatcherin Britannian uusliberalistisen talouspolitiikan vankina. 

Kirje Brezhneville onkin ivallinen länsimaisen hyvinvoinnin kritiikki puettuna romanttiseen kertomukseen. Elainen unelma paremmasta elämästä on ironisesti kommunistisessa Neuvostoliitossa. Aluksi perhe, mutta lopulta myös koko maa yrittää saada tytön luopumaan ajatuksesta muuttaa venäläismiehen perässä ja reaktio kuvataan ennen kaikkea kateuden motivoimana. Peter jätetään varsin epämääräiseksi romantikkohahmoksi, joka julistaa rakkautta ja lepertelee venäläistä runoutta Elainen korvaan osoitellen sormella tähtitaivaalle. Mies on kuin teinitytön hämyisistä unelmista.

Kirje Brezhneville tarjoaa myös karkkia 80-lukunostalgikoille. Muoti ja musiikki ovat verrattoman juuttuneita aikaansa. Naiset ovat sonnustautuneet irvokkaisiin olkatoppauksiin, hiukset ovat lakatut, kuin entisöidyt huonekalut konsanaan ja Alan Gillin musiikki on mehevien sähkörumpukomppien kyllästämää. Yökerhokohtauksessa kuultava Bronski Beatin synapophymni ”Hit That Perfect Beat” oli elokuvan ilmestymisen aikaan hetkellisesti kova klubihitti sekä Isossa-Britanniassa että Australiassa.

– Aleksi Vauhkonen (mm. Lester D. Friedmanin Fires were started – British Cinema and Thatcherism, 2006 mukaan) 1.11.2016