Ihmemies (1979)

Datahjärnan
Ohjaaja: 
Antti Peippo
Henkilöt: 
Antti Litja, Martti Pennanen, Saara Pakkasvirta
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Jussi Kylätasku • kuvaus Juha-Veli Äkräs, Pekka Aine • musiikki Antti Hytti, Esa Helasvuo • leikkaus Juho Gartz
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
103 min
Teemat: 
ANTTI PEIPPO
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
alustus Markku Varjola • yhteistyössä Risto Jarva -seura
Ihmemies (1979) jäi ainoaksi Antti Peipon ohjaamaksi näytelmäelokuvaksi. Se oli tieteiskauhukomedia, mainoksen mukaan ”komedia meidän ajastamme”, jota höystettiin slapstick-komedian keinoilla. Elokuvaan suhtauduttiin kriittisesti, mutta saattoiko se olla aikaansa edellä?

Filminorin ensimmäinen tuotanto Risto Jarvan kuoleman jälkeen oli Antti Peipon ainoaksi jäänyt pitkän elokuvan ohjaustyö. Se on luokiteltu tieteiskauhukomediaksi. Määritelmä on sanahirviö, mutta kuvaa kenties täydellisemmin sitä, mistä elokuvassa on kysymys. Ihmemies on jonnekin huomisen Suomeen sijoittuva draama, joka samaan aikaan huvittaa mutta myös hirvittää. Se on kuvaus Suomesta, jossa kaikki on sekaisin.

Elokuvan pääosassa on ihmelapsena syntynyt Olli Ruusunen, jonka aivokapasiteetti on kehitetty äärimmilleen Buffalon instituutissa. Johtaja Tuomola on palkannut hänen suuryritykseensä rationalisoijaksi. Tehtävänä on karsia kaikki turhat työtehtävät ja irtisanoa kolmannes työntekijöistä kehityksen ja voiton nimissä. Ruusunen tekee kuitenkin työnsä vähän liiankin hyvin.

Ihmemies on tuhansien yksityiskohtien komedia, paljolti sukua Jarvan värikomedioille, mutta astetta pessimistisempi. Peipon tarjoama yhteiskunnallinen todellisuus on synkkä, mutta profeetallisen lähellä tämän päivän yt-neuvottelujen riepomaa Suomea. Olli Ruusunen on Jäniksen vuoden Vatasen sukulaissielu. Mutta siinä missä Vatanen pystyy irtautumaan järjestelmästä, Ruusunen jää järjestelmän vangiksi. Elokuvassa esitelty liikemaailma toimii kuin mikä tahansa tämän päivän kvartaalitalouden ideologiaa noudattava suuryritys. Tulos on tärkeämpää kuin työntekijöiden hyvinvointi. Irtisanomisia on tehtävä, muutoin kävelevät kaikki. Työntekijöitä pitää uhrata, jotta Suomi (liike-elämä) pysyisi voimassaan. Näin ajattelee elokuvan johtaja Tuomola, joka on kuin karikatyyri tämän päivän Nalle Wahlroosista. Ihmemies on kuvaus yhteiskunnasta, jossa inhimillisyys, yksilö ja toisista välittäminen eivät ole enää arvossaan. Visio on pelottavan lähellä nykyaikaa.

Peippo on sisällyttänyt elokuvaansa myös mielenkiintoista pohdintaa rahasta. Raha on kapitalistisen maailman symboli, itseisarvo, joka yksin ratkaisee ihmisen aseman. Se jolla rahaa on, on onnistuja, se jolla sitä ei ole, on häviäjä. Tästä huolimatta Ihmemies ei kuitenkaan ole naiivi kuvaus siitä, miten raha on kaiken pahan alku ja juuri, ja että ilman rahaa maailma olisi parempi paikka. Elokuvan tavaratalokohtaus osoittaa, miten rahaa tarvitaan yhteiskunnan pyörittämiseen. Jos kukaan ei suostu maksamaan mistään mitään, yhteiskunnan rakenteet sortuvat. Edessä on vain pelkkä epäreilu vaihdantatalous, jota elokuvassa Ruususen uuden naisystävän vuokranantaja edustaa: hän ei halua vuokraa rahassa, vaan ottaa sen mieluummin luonnossa.

Jo Jarvan aikana Filminorin elokuvat osattiin roolittaa täsmälleen oikeilla näyttelijöillä. Sama perinne jatkuu Ihmemiehessä. Jarvan värikomedioiden tähti Antti Litja, Suomen ensimmäinen aito elokuvanäyttelijä, vetää itseoikeutetusti miespääroolin Ruususena. Saara Pakkasvirta ja Tarja-Tuulikki Tarsala tekevät loistavaa jälkeä elokuvan feministisissä naisrooleissa. Ehdottomin huippu on kuitenkin Martti Pennanen johtaja Tuomolana. Myös ohjaaja Peipon voi bongata elokuvasta pienestä roolista sokeana kerjäläisenä.

– Henri Waltter Rehnström 22.3.2017