Mediakasvatetaanhan aikuisiakin!

Kun puhumme mediakasvatuksesta, sisällytämme siihen usein lähes huomaamattamme vain lapset ja nuoret. Luku- ja kirjoitustaitoisuus eri välineissä ja välineillä on kuitenkin prosessi, joka jatkuu läpi ihmisen elämän. Siinä missä lasten ja nuorten mediakasvatukseen liittyy edelleen ajatuksia suojelusta ja mediaa vastaan “rokottamisesta”, aikuisväestön mediakasvatus on toisenlaista.

Monille keski-ikäisille ja sitä iäkkäämmille esimerkiksi netin erilaiset palvelut ja käytännöt ovat outoja, eikä näihin ympäristöihin ole kasvettu ja sosiaalistuttu samalla tavalla kuin nuoremmissa ikäryhmissä. Lisäksi elämänkokemus on muokannut aikuisten tietorakenteita huomattavasti lapsia ja nuoria pidempään, joten heidän kasvattamisensa ja ohjaamisensa lähtee huomattavan erilaisista lähtökohdista.

Kirjastojen aikuisille kohdistama, aktiivinen mediakasvatus palvelee tällä hetkellä erityisesti seniorikansalaisia. Kurssien ja opastusten osallistujat ovat taidoiltaan usein aloittelijoita, mutta kokonaisuutena tarkasteltuna huomattavan heterogeeninen ryhmä. Samalle kurssille saattaa osallistua asiakkaita, jotka ottavat ensimmäistä kosketusta hiireen ja näppäimistöön, toiset etsivät apua kuvankäsittelyohjelman suodattimien käyttöön. Heterogeenisuus asettaa kirjaston mediakasvattajille melkoisen haasteen: miten tarjota opastusta ja ohjausta ryhmille, joissa taitotaso ja tarpeet vaihtelevat näin paljon?

Muille kuin senioreille suunnattua aikuismediakasvatusta kirjastoissa toteutetaan mm. aineistojen digitointiopastuksissa, kouluyhteistyön puitteissa, kirjallisuustapahtumissa, vanhempainilloissa sekä erilaisissa muissa avoimissa tapahtumissa. Myös kirjastoaineisto sinällään mahdollistaa erilaisia mediakasvatuksellisia toimintatapoja. Kirjastoissa on yleistymässä myös henkilökohtainen laite- ja sovellusopastus, johon asiakas voi tulla omien laitteidensa kanssa. Harvemmassa suuressakaan kaupunginkirjastossa on kuitenkaan pelkkään mediakasvatukseen kohdistuvaa henkilöresurssia, vaan opastusta ja ohjausta tehdään usein ns. peruskirjastotyön ohessa. Monialaisuutta ja joustavuutta vaaditaan, mikä heijastuu myös kasvavana paineena kirjastoalan pätevyyksien ja koulutuksen kehittämiselle.

Millaisia tavoitteita kirjastojen aikuismediakasvatukselle voisi hahmotella? Ainakin median maailmaan ja erilaisiin aineistoihin liittyviä opastuksia voitaisiin lisätä, ja kohderyhmäksi hakea myös enemmän lasten ja nuorten vanhempia sekä kasvatuksen ammattilaisia. Julkisena tilana kirjasto voisi toimia enemmän myös eri ikäluokkien ja erilaisten kirjastonkäyttäjien kohtaamispaikkana, keskustelun edistäjänä ja vertaisoppimisen paikkana. Kirjastolaki velvoittaa kirjastoja takaamaan väestölle yhtäläiset mahdollisuudet mm. sivistykseen, kansalaisvalmiuksien kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Aikuisväestön mediakasvatuksessa kirjasto tarjoaa tikapuita ja tarttumapintoja myös varttuneimmille mediasivistyjille.

Mika Mustikkamäki
Suomen kirjastoseura