Kai Vase in memoriam

Kotimaisen elokuvan visuaalisen muistin vaalija, KAVIn valokuvasuunnittelija Kai Vase muistoissamme.

Kai Vase (4.6.1955–27.4.2016) sai valokuvaajan koulutuksen Lahden taideteollisessa oppilaitoksessa. Käytännön taidot karttuivat lehtikuvaajana. Hän oli mukana elokuvatuotannoissa valokuvaajana, suunnitteli näyttelyitä, ideoi alan järjestöille julisteita, kutsukortteja, käsiohjelmia, pienpainatteita, logoja ja etikettejä. Työpaikka Suomen elokuva-arkistossa koitui ”kohtalokkaaksi” – monien samaan aikaan aloittaneiden työtoveriensa lailla hän ehti tehdä poikkeuksellisen pitkän uran kotimaisen elokuvaperinnön, eritoten sen visuaalisen muistin, parissa.

Työnsä SEA:n valokuvasuunnittelijana ”Kaitsu” aloitti vuonna 1979, kun Suomen elokuva-arkisto ry. oli organisoitu opetusministeriön alaiseksi laitokseksi. Lisävalmiuksia Vase hankki Lontoosta British Film Instituten alaisessa konservointilaitoksessa. Kaitsu perehtyi reprokuvaukseen, kopiointimenetelmiin sekä valokuvien pitkäaikaissäilytykseen ja loi elokuva-arkiston nykyisinkin käytössä olevat valokuva-aineistojen arkistointikäytännöt.

Kaitsun työhuone ja pieni pimiö saivat vaatimattomat neliönsä Katajanokalla erotettuna verholla muusta elokuvien konservointiin varatusta tilasta. Työolosuhteet paranivat vasta vuonna 1987, Merikorttelin uusissa tiloissa Pursimiehenkadulla. Täälläkin työ edellytti repro- kehitys- ja kopiointitekniikkojen täydellistä tuntemusta. 2000-luku toi tullessaan digitaaliset menetelmät ja skanneriteknologian mahdollisuudet. Kaitsu pysyi ihailtavasti mukana kehityksen kelkassa. Siitä säilyvät todisteena ja muistona kuvasuurennokset nykyisen audiovisuaalisen instituutin seinillä. Ne viestivät Kaitsun perfektionismista ja taituruudesta, mutta kertovat myös jostakin muusta: Kaitsun tavasta etsiä ja löytää näyttelijöistä rooleissaan osuvimmat kuvat ja kuviin pelkistyneet piirteet.

Kaitsu osallistui alusta alkaen elokuva-arkiston julkaisujen kuvittamiseen. Samalla vuosikymmenien tiivis yhteistyö erikoistutkija Lauri Tykkyläisen kanssa realisoi ja vakiinnutti elokuva-arkiston näyttelytoiminnan ja avasi näyteikkunan elokuva-arkiston tekemälle kulttuurityölle. 1990-luvun jälkipuolella näyttelyiden laatutaso vain nousi, kun nuori esitystoiminnan elokuvasihteeri Outi Heiskanen toi yhteistyöhön uusia ideoita, kuvajulkaisuihin glamouria ja filmitähteyden loistetta.

Kaitsu suunnitteli näkemyksellisiä valokuvanäyttelyitä kymmenittäin ja avusti pyyteettömästi lukuisissa vaativissa yhteistyöhankkeissa. Samalla suomalaisen elokuvan varhaisimmat vaiheet, kultaisen studiokauden ohjaajien aika, ikoniset näyttelijät, kuvaustilanteet lavasteissa ja suomalaisessa suvessa palautuivat suuren yleisön tietoisuuteen upeiden arkistovalokuvien välityksellä. Elävät kuvat Suomessa (1983) oli ensimmäinen, Suomea kiertävä ja paikkakunnittain täydentyvä näyttely, jonka Kaitsu visuaalisesti suunnitteli ja toteutti. Eino Mäkinen – 50 valokuvaa (1988) teki kunniaa modernistille ja kansatieteellisen valokuvan mestarille elokuva-arkiston gallerian avajaisnäyttelyssä Merikorttelissa. Glamour – elokuvataivaan kirkkaimmat tähdet (1996) oli Kaitsun suurnäyttely, joka säkenöi Kaapelitehtaan hallissa elokuvan täyttäessä 100 vuotta. Lumous – maisemakuvia suomalaisen elokuvan kultakaudelta (2000) sai Helsingin Jugendsalissa arvoisensa puitteet. Tähtitaivas – näyttely suomalaisen kultakauden filmitähdistä (2007) oli vuoden tapaus. Se toteutui Helsingin Kaupungin Taidemuseossa Kaitsun työryhmän yhteistyönä.

Kaitsun ura kuvatoimittajana on yhtä menestyksellinen ja monipuolinen. Vuosi 1991 oli Kaitsulle, elokuva-arkistolle ja Valtion painatuskeskukselle sykähdyttävä vuosi. Viattomuuden vuodet kertoi rakkauden ilmentymistä suomalaisessa elokuvassa, ja se valittiin tuon vuoden kuvakirjoista kauneimmaksi. Postimerkkisarja Suomalainen elokuva 100 vuotta toi vuonna 1996 Kaitsulle Grafian myöntämän Hopeahuipun. Otavan vuoden 1997 kohutuin kustanne oli Peter von Baghin Kinopalatsi-CD-rom, jonka kuvagallerian Kaitsu toimitti.

Vuosina 2007–08 Kaitsu kuvatoimitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja elokuva-arkiston kärkiteokset. Niihin lukeutuvat loistelias Filmitähtien aika, tutkija Sakari Toiviaisen näyttävästi kuvitettu teos Sata vuotta – sata elokuvaa sekä Eino Mäkisen valokuvista hiottu julkaisu Maan valo ja muisti. Yhteistyössä Outi Heiskasen kanssa sai vielä hahmon Suomalaisten filmitähtien kulta-aika. Tammen vuonna 2014 julkaisema kulttuurihistoriallinen teos jäi Kaitsun viimeiseksi.

Elokuva, niin koti- kuin ulkomainen, oli vain yksi Kain suurista intohimoista. Taide ja kauneus ylipäätään ruokkivat hänen sieluaan, oli kyse sitten Hieronymus Boschin maalauksista, Anna Netrebkon äänestä tai keväisestä hanamista, jonka väriloistoon hän Japanin-matkallaan rakastui. Eikä kamera etsinyt ainoastaan täydellistä otosta kirsikankukista – kaukokaipuu oli keskeinen osa Kaitsua, jonka intohimoinen suhde matkustamiseen vei hänet toistuvasti maailman kolkasta toiseen. 

Klassinen musiikki ja ooppera erityisesti innoittivat lukemattomia keskusteluja, joihin hän toi aina oman persoonallisen, intohimoisen lisänsä. Eikä unohtaa sovi myöskään kotimaista kuvataidetta, jonka valpas seuraaja ja tukija hän oli vuosikymmenien ajan. Läheinen suhde heijastui myös hänen omaan työhönsä – Helsingin kaupungin taidemuseoon, Tennispalatsiin, vuonna 2007 toteutetussa Tähtitaivas-juhlanäyttelyssä oli mukana myös Kaitsun läheinen ystävä, taiteilija Marja Kanervo.

Elokuva-arkiston ja sittemmin sitä seuranneiden KAVAn ja KAVIn työntekijänä Kaitsu oli yksi toiminnan tukipylväistä, räiskyvän värikäs persoona, joka jaksoi olla kiinnostunut paitsi omasta myös kollegojensa työstä. Kaitsun terävä äly ja jäljittelemätön huumorintaju lämmittivät koko työyhteisöä, jota on vaikea ajatella ilman häntä.

Outi Heiskanen & Ilkka Kippola