Aito Mäkinen in memoriam

Aito Mäkinen (4.1.1927-30.1.2017) oli suomalaisen elokuvakulttuurin huomattava vaikuttaja. Hän oli elokuvakriitikko, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, laatuelokuvien levittäjä, elokuvateatterinomistaja, Suomen elokuva-arkiston ensimmäinen johtaja ja huomattava kulttuuripersoona.

Aito Mäkinen, suomalaisen elokuvakulttuurin suurmies

Aito Uuno Mäkinen, s. 4.1.1927 Turku, k. 30.1.2017 Helsinki.

Aito Mäkinen oli suomalaisen elokuvakulttuurin huomattava vaikuttaja. Hän oli elokuvakriitikko, ohjaaja, tuottaja, käsikirjoittaja, laatuelokuvien levittäjä, elokuvateatterinomistaja, Suomen elokuva-arkiston ensimmäinen johtaja ja huomattava kulttuuripersoona.

Mäkinen oli suomalaisen elokuvakulttuurin suurmies, keskeinen henkilö sukupolvessa, joka vakiinnutti elokuvan korkean kulttuurisen arvostuksen Suomessa. 1950-luvun alusta alkaen hän toimi Elokuvakerho Studion ja elokuvan vuosikirja Studion voimahahmona, Suomen elokuva-arkiston perustajana ja toiminnanjohtajana 1958–1966 ja huomattavana klassikoiden ja laatuelokuvien maahantuojana. Sight & Sound -lehden top ten -elokuvista suurin osa on ollut Mäkisen levityksessä: Citizen Kane, Pelin säännöt, Tokyo Story...

Elokuva-alalla Mäkinen teki pitkän uran Valio-Filmin palveluksessa 1951–1960, itsenäisenä maahantuojana (Aito Mäkinen & co., ABC-Kinot oy, Dianafilmi oy 1960–1989) ja teatterinomistajana Helsingissä (mm. Diana 1975–1989) ja Turussa 1961–1989.

Elokuva-arkistojen kansainvälisessä liitossa FIAF:issa Mäkinen ystävystyi legendaarisen Henri Langlois'n kanssa, ja Cannesin elokuvajuhlien kantapöydissä hän solmi suorat yhteydet keskeisiin taiteilijoihin ja levittäjiin. Esimerkiksi Luis Buñuelin ja Robert Bressonin Mäkinen tunsi henkilökohtaisesti. Mäkisestä tuli suomalaisen uuden aallon edustaja myös suorien ranskalaisyhteyksiensä kautta. Mäkisen omistamissa Diana-teattereissa Helsingissä ja Turussa pyörivät elokuvista parhaat. Mäkinen oli japanilaisen elokuvataiteen ensimmäinen tunnetuksitekijä Suomessa; hänen levityksessään olivat klassikot Kurosawasta, Mizoguchista ja Ozusta alkaen.

Ohjaajanuransa Mäkinen aloitti Suomi-Filmillä ja ohjasi sille viimeisen Finlandia-katsauksen, numero 700. Dokumenttielokuvien ohella Mäkinen sai Suomi-Filmillä näytelmäelokuvan debyyttinsä puolipitkällä tarinallaan Juulia elokuvaan Onnelliset leikit ja jännityselokuvallaan Vaaksa vaaraa.

Mäkisen ohjaajanura jatkui hänen liityttyään Filmiryhmä-yhtiöön, joka tuotti elokuvia vuosina 1963–2004 ja jossa hänen työtovereitaan olivat Virke Lehtinen ja Elina Katainen. Lehtisen kanssa Mäkinen ohjasi pitkän näytelmäelokuvan Vain neljä kertaa, kepeän hurmuritarinan pääosissa Esko Salminen, Kaija Siikala, Liisamaija Laaksonen ja Kirsti Wallasvaara. Yhdessä Lehtinen ja Mäkinen ohjasivat myös Muurahaispolun, tarinan kahden nuoren (Tiina Harpf, Simeon Rabinowitsch) Lappiin asti yltävästä odysseiasta.

Filmiryhmän tuotanto oli pääosaltaan tilaus- ja dokumenttielokuvia. Merkittävänä linjana Mäkisellä olivat elokuvan historiaa käsittelevät dokumenttielokuvat kuten Eläviä kuvia, 1895 – elokuva elokuvasta ja Julkiset varjot. Suomi-Filmin patruunasta Risto Orkosta Mäkinen ohjasi eloisan henkilömuotokuvan Ensimmäiset sata vuotta.

Suomalaisesta muotoilusta valmistui huomattavia dokumenttielokuvia aiheina Marimekko, Timo Sarpaneva, Birger Kaipiainen ja A. W. Finch. Elokuvaan Poro tallentui vaikuttavia värikuvia Lapista. Silta oli yhteiskuntatieteitä opiskelleen Mäkisen huomattava historiallinen dokumenttielokuva työläiskaupunginosan kehityksestä Siltasaaren pohjoispuolella.

Lyhyitä ja dokumenttielokuvia: Konsertti – Bachia Ateneumissa (1963), Vappu (1964), Finlandia-katsaus 700 (1964), Eläviä kuvia (1964), Sauna (& Virke Lehtinen = VL, 1967), Olen suomalainen (1967), Marimekko (1967), Kupla (1967), Suomi (& VL, 1968), Suomi II (& VL, 1968), Kaupungit ovat erilaisia (& VL 1968), Poro (& VL, 1969), The Finnish Way / Suomalaiseen tapaan (VL, 1969), 100°C / 212° F (& VL, 1969), Yritys ja sen johtaminen (& VL, 1970), ABC-lahja (1970), Naisen kuviot (&VL, 1971), Kaupungin synty (& VL, 1972), Finland Festivals (& VL, 1972), Tracks for Pleasure (& VL, 1973), Silta (1973), Pelimannijuhlat (& VL, 1973), Kuwia kuolleesta maailmasta (1973), Faces of Finland / Suomalaisia kasvoja (& VL, 1973), Efficient Mining / Tehokasta kaivostoimintaa (& VL, 1974), 1895 – elokuva elokuvasta (1974), Kolme naista (& VL, 1975), Sandudd (& VL, 1976), Muotoilijan maailma – Timo Sarpaneva (1976), Juusto (& VL, 1976), Elämän laatu (1976), Työ (& VL, 1978), Turku (1978), Linna Suomessa (1983), Tasavallan juuret (& VL, 1984), Noidankehä murtuu (& VL, 1987), Mahdollisuuksien maa – Suomi 1917–1952 (& VL, 1988), Åland – ett land i havets famn / Ahvenanmaa – maa meren sylissä (& VL, 1988), Maailma lautasella – Birger Kaipiainen (1989), Lasimies – Timo Sarpaneva (1990), A. W. Finch – eurooppalainen (1992, 56 min), Taide elää (1994), Public Shadows / Julkiset varjot (1995, 60 min), Suomen elokuva-arkisto 40 vuotta (1996), Ensimmäiset 100 vuotta (1999, 68 min).

Jakso Juulia (42 min) elokuvassa Onnelliset leikit (1964).

Pitkiä näytelmäelokuvia: Vaaksa vaaraa (1965), Vain neljä kertaa (& VL, 1968), Muurahaispolku (& VL, 1970).

Aito Mäkisen maahantuomia elokuvia 1960–1989

Orson Welles: Citizen Kane (uusintaensi-ilta), Mahtavat Ambersonit (The Magnificent Ambersons)
Jean Renoir: Pelin säännöt (La Règle du jeu), Virta (Partie de campagne), Suuri illuusio (La Grande Illusion, uusintaensi-ilta), Boudu eli miten välttyä hukkumasta (Boudu sauvé des eaux)
Walerian Borowczyk: Blanche
Jean Rouch: Ranskalainen päiväkirja (Chronique d’un été)
Claude Chabrol: Rohkea nuoruus (Les Cousins), Teurastaja (Le Boucher), Isku sydämeen (La Rupture), Verihäät (Les Noces rouges)
Robert Bresson: Naisen kosto (Les Dames du Bois de Boulogne), Papin päiväkirja (Journal d’un curé de campagne), Jeanne d’Arc (Le Procès de Jeanne d’Arc), Neljä yötä Pariisissa (Les quatre nuits d’un rêveur), Pyöreän pöydän ritarit (Le Diable probablement), Raha (L’Argent)
François Truffaut: Vintiöt (Les Mistons), Taskurahat (L’Argent de poche)
Claude Goretta: Rakkaani ryöstää pankkeja (Pas si méchant que ça)
Alain Tanner: Salamanteri (La Salamandre), Joonas joka täyttää 25 vuotta vuonna 2000 (Jonas qui aure 25 ans en l’an 2000)
John Ford: Rajarosvojen voittaja (Wagon Master)
Jean Vigo: Taris, Nolla käytöksessä (Zéro de conduite), L’Atalante
Luis Buñuel: Andalusialainen koira (Un chien andalou), Kulta-aika (L’Age d’Or), Las Hurdes, Los olvidados, Simon ja viettelykset (Simon del desierto), Linnunrata (La Voie lactée)
Kenji Mizoguchi: O’Haru – naisen tie (Saikaku ichidai onna), Kalpean kuun tarinoita (Ugetsu monogatari),
Akira Kurosawa: Ikiru – tuomittu (Ikiru), Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai), Onnensoturi (Yojimbo), Samuraimiekka (Tsubaki Sanjuro), Punaparta (Akahige)
Yasujiro Ozu: Tokyo Story (Tokyo monogatari), Kiertolaiset (Ukigusa), Perhetarina (Kohayagawa-ke no aki)
Masaki Kobayashi: Kwaidan (Kaidan), Laskeva aurinko (Joi-uchi)
Nagisa Oshima: Pojan päiväkirja (Yunbogi no nikki), Poika (Shonen), Seremonia (Gishiki)
Satyajit Ray: Kaukainen jyrinä (Ashani shanket), Shakinpelaajat (Shatranj ke khilari)
Paolo Taviani ja Vittorio Taviani: Petturi (Allonsanfan), Isäni, herrani (Padre padrone), Kaos – sisilialainen kronikka (Kaos)
Ermanno Olmi: Puukenkäpuu (L’albero degli zoccoli)
Federico Fellini: Ihana elämä (La dolce vita, uusintaensi-ilta), Giulietta ja viettelykset (Giulietta degli spiriti), Klovnit – onnellisten maailma (I clowns)
Michelangelo Antonioni: Punainen erämaa (Il deserto rosso)
Ingmar Bergman: Kesäyön hymyilyä (Sommarnattens leende, uusintaensi-ilta), Taikahuilu (Trollflöjten)
Martin Scorsese: Sudenpesä (Mean Streets)
Luchino Visconti: Rakkaus Roomassa (L’innocente)
Wim Wenders: Amerikkalainen ystävä (Der amerikanische Freund)
Carlos Saura: Elisa – elämäni (Elisa vida mia), Korppi sylissä (Cria cuervos)
André Téchiné: Ranskalaisia muistoja (Souvenirs d’en France)
Maurice Pialat: Minä en rakasta sinua (Nous ne vieillirons pas ensemble), Itke rakastettu sydän (La Gueule ouverte)
Eric Rohmer: Leijonan merkki (Le Signe du lion), Clairen polvi (Le Genou de Claire), Ystävättäreni poikaystävä (L’Ami de mon amie)
Alain Resnais: Guernica, Yö ja usva (Nuit et brouillard)
Imre Feher: Pieni seikkailu (Bakaruhaban)
Zoltan Fabri: Pieni karuselli (Körhinta)
Andrzej Wajda: Sukupolvi (Pokolenie), Kanal – kirottujen tie (Kanal)
Werner Herzog: Aguirre – jumalan viha (Aguirre, der Zorn Gottes)
Pascal Thomas: Tytöt mielessä (Les Zozos), Älä itke suu täynnä (Pleure pas la bouche ouverte)
Vilgot Sjöman: Kourallinen rakkautta (En handfull kärlek)
Marianne Ahrne: Niin lähellä, niin kaukana (Långt borta och nära)
Vittorio de Sica: Umberto D. – elämän vanki (Umberto D.)
Francisco Maselli: Hehkuva tuli (Gli sbandati)
Juan Antonio Bardem: Polkupyöräilijän kuolema (Muerte de un ciclista)
Francesco Rosi: Verta hiekassa (Il momento della verita)
Lionel Rogosin: Kadun orjat (On the Bowery)
Georges Franju: Judex – salaperäinen kostaja (Judex), Mies ilman kasvoja (Nuits rouges)
Louis Malle: Ilta Andrén kanssa (My Dinner with André), Näkemiin lapset (Au revoir les enfants)
Coline Serreau: Kolme miestä ja käärö (Trois hommes et un couffin)
Terence Davies: Rakkaat muistot (Distant Voices – Still Lives)

– Aito Mäkisen vuonna 1989 laatima luettelo eräistä tärkeimmistä maahantuonneistaan