LUX-viikonloppu lähestyy, lue jutut elokuvista!

Elokuvaharrastaja ja -kirjoittaja Santeri Laasanen kirjoitti meille LUX-elokuvista. Lue jutut ja hae vapaalippusi viikonlopun näytöksiin!

Woman At War

Islantilaisessa komiikassa on jotain perimmäisen samaa kuin suomalaisessa. Lieneekö yhteyden taustalla sitten kylmyys, pimeys vai mittava kalansyönti, Benedikt Erlingssonin Woman At War on joka tapauksessa helppo nähdä kutittamassa suomalaista nauruhermoa. Elokuva kuhisee värikkäitä hahmoja, dadaistisia hetkiä ja hulvatonta lakonisuutta, jossa sanaakaan käsikirjoitusta ei alleviivata liikoja. Näin asiat yksinkertaisesti täällä pohjoisessa joskus ovat, sanoo Woman At War, ja leikkaa yhtäkkiä selittämättömään humppabändiin keskellä karua maantiemaisemaa.

Tarinan sankari, viisikymppinen Halla, on kuoronjohtaja, joka ihailee Martin Luther Kingiä ja Gandhia, seuraa kyllästyneenä sivusta siskonsa new age -villitystä ja odottaa elämäänsä adoptiolasta Ukrainasta. Tämän lisäksi hän sattuu myös olemaan naamioitu vapaustaistelija, joka tekee vahinkoa islantilaiselle alumiiniteollisuudelle katkomalla voimalinjoja ja kaatamalla sähkötolppia. Siinä missä suuret yhtiöt terrorisoivat teoillaan planeetan luontoa ja ihmiskunnan tulevaisuutta, iskee Halla takaisin samalla mitalla: aiheuttamalla vahinkoa, kaaosta ja tuotantokatkoksia.

Woman At War on aiheensa ja komediallisen otteensa sisällä ainutlaatuinen 2010-lukulainen toimintaelokuva — ihailtavan tyylikkäästi rakennettu ja sanomaltaan eheä sellainen. Se viihdyttää, naurattaa ja jännittää, mutta ei anna liian helppoja vastauksia kysymiinsä kysymyksiin. Milloin on hyväksyttävää käydä sotaan epäoikeudenmukaista järjestelmää vastaan? Missä on yksinäisen ihmisen vastuu ongelmissa, jotka repivät koko maapalloa riekaleiksi?

Woman At War ei irvaile, tuomitse eikä läksytä, vaan iskee pöytään vakavia aiheita ymmärtäväinen, veijarimainen hymy kasvoillaan. Se pulppuaa hersyvän hauskaa huumoria ja mieleenjääviä hahmoja, mutta naurunpurskausten välissä onnistuu myös herättämään ajatuksia — ja, mikä tärkeintä, koskettamaan aidosti.

Woman at War Orionissa la 24.11. klo 19.20. Vapaa pääsy. Liput noudettava etukäteen Orionin kassalta.

STYX

Yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoona on tilastoja. Näin häikäilemättömän kuvaavasti joukkomurhaaja Josif Stalin sanallisti ihmisyyden suurimman, perimmäisimmän kriisin: pystymme kohtaamaan lajitoverimme empatian voimin, mutta pallon toisella puolella kärsivien ihmisjoukkojen ahdinko on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta hahmotettavaa. Näin kipeillä aiheilla ja vaikeilla lähtökohdilla lähteekin matkaan Wolfgang Fischerin STYX.

Elokuva kertoo saksalaisesta lääkäristä nimeltä Rike, joka purjehtii lomallaan yksin kohti paratiisimaista Ascension-saarta. Matkalla sinne hän kohtaakin aivan omaa paratiisiaan etsivien turvapaikanhakijoiden laivan — pakomatkalla helvetistä aluksella, joka uppoaa. Yksin merellä suuren moraalisen valinnan edessä Rike joutuu taipumaan äärimmilleen tehdäkseen kaikkensa pelastaakseen mahdollisimman monta, ja mikä tärkeintä, kohdatakseen oman ihmisyytensä.

STYX on tärkeä, jännittävä kertomus empatiasta, omasta uhrautuvaisuudestamme ja molempien inhimillisistä rajoitteista. Elokuva kuvaa hyytävän kylmää, tappavaa ja välinpitämätöntä, mutta lumoavan kaunista merta yksinäisellä hiljaisuudella ja huumaavalla pauhulla. Tarinassa on jotain raastavan autenttista, joka välittyy tuotannon jokaisesta osasesta. Suurin osa elokuvasta on kuvattu veden päällä, ja se on näkemisen arvoinen jo teknisenä taidonnäytteenä. Toisinaan sen kuvaama myrsky merellä kuurouttaa kaikelle muulle, toisinaan ulapan hiljaisuus luo uskomattoman yksinäisyyden tunteen. Näyttävän kliinistä 3D-animoitua merta ei jää juuri kaipaamaan, kun ruudulla velloo aito, ääretön, vetinen hauta.

STYX ei sano paljoa ääneen, mutta sen toteava hiljaisuus on painavaa ja kertovaa. Se on luonnonkaunis kuvaus hyytävästä Välimerestä, joka pureutuu luihin ja ytimiin ja jättää alle pohjattoman tunteen vellovasta pimeydestä jalkojen alla.

STYX Orionissa la 24.11. klo 17.30. Vapaa pääsy. Liput noudettava etukäteen Orionin kassalta.

The Other Side of Everything

Noin kaksikymmentä vuotta sitten demokratian voimat voittivat Slobodan Miloševićin, Serbian presidentin, joka ajoi maatansa verisiin sotiin ja tuhoisaan nationalismiin. The Other Side of Everything ei ole tarina Miloševićistä, vaan hänen vastustajastaan — Srbijanka Turajlićista, yliopistoprofessorista ja poliittisesta aktivistista, joka toimi voimakkaana äänenä demokratian ja rauhan puolesta. Tarinan kertoja on Mila Turajlić, hänen tyttärensä — neljänkymmenen vuoden ikää lähestyvä serbialainen nainen, joka alkaa turhautua siihen, että hänen nuoruutensa vallankumous ei koskaan kantanut hedelmää. Vanhat arvet kirvelevät edelleen ja usko järjestelmään ei ole palannut.

The Other Side of Everything on tarina äidin ja tyttären kohtaamisesta tyttären vanhassa lapsuudenkodissa. Se on tarina fasismin noususta, turtumisesta poliitiikan toimimattomuuteen ja menneisyyden kohtaamisesta. Elokuva kuvaa valtiota, joka on yrittänyt vuosia järkeillä menneisyytensä tragedioita siinä onnistumatta. Se käsittelee sitä vilpitöntä hämmennystä ja identiteetin vahingoittumista, josta 2010-luvun Serbia ei ole vieläkään toipunut — ja synkimmillä hetkillään kysyy, ehtiikö toipuakaan tarpeeksi ajoissa.

Hetkeen ei elokuvan sanoma ole ollut yhtä ajankohtainen kuin nyt, kun nationalistiset voimat nostavat päätään ympäri Eurooppaa. Elokuva varoittaa, että hyvinvointivaltio ja demokratia ovat minä hetkenä hyvänsä aina askeleen päässä notkahduksesta. Se kuvaa hyvin rehellisesti kokonaisen sukupolven turhautumista taisteluun, joka tuntuu olevan aina hieman kallellaan tappiota kohti.

Kaiken tämän epävarmuuden ja arpeutumien keskellä tarinan päähenkilö ja sankari, Srbijanka Turajlić, nousee esiin synkän humoristisena, vaatimattomana ja hurmaavana hahmona. Vaikka elokuva ei pyri ihannoimaan häntä sen enempää kuin tytär äitiään, syntyy vaivihkaa kuva vaiteliaasta sankarista: yksinäisestä akateemikosta, joka pelkällä terävällä kielellään ja vankalla vakaumuksellaan kamppaili demokratian puolesta.

Ennen kaikkea The Other Side of Everything on voitto dokumentaariselle elokuvalle: koskettava, henkilökohtainen ja kauniisti kuvattu tarina äidin ja tyttären suhteesta keskellä muuttuvaa maailmaa.

The Other Side of Everything Orionissa su 25.11. klo 20.15. Vapaa pääsy. Liput noudettava etukäteen Orionin kassalta.

Kirjoittaja: Santeri Laasanen

LUX Film Days -esitykset Joensuussa ja Turussa näet täältä.