Lumikuningatar (1986)

Snödrottningen
Ohjaaja: 
Päivi Hartzell
Henkilöt: 
Satu Silvo, Outi Vainionkulma, Sebastian Kaatrasalo
Maa: 
Suomi
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
93 min
Teemat: 
KOKO PERHEEN ELOKUVAT
Kopiotieto: 
4K DCP (2017)
Lisätieto: 
Hans Christian Andersenin sadusta
Lumikuningatar (1986) on suomalaisen lastenelokuvan helmiä. Päivi Hartzell ohjasi ja sovitti Hans Christian Andersenin sadun, vangiten sen julman kauneuden. Ystävykset Kerttu ja Kai joutuvat Lumikuningattaren (lumoava Satu Silvo) juonesta erilleen, mutta Kerttu lähtee matkalle läpi satumaan löytääkseen ystävänsä. Henrik Paerschin kuvaus säväyttää.

Lumikuningatar perustuu H.C. Andersenin satuun ilkeästä kuningattaresta, joka pyrkii hallitsemaan maailmaa Pimeyden kruunun avulla. Päästäkseen käsiksi kruunusta puuttuvaan osaan Lumikuningatar tarvitsee ihmisen apua, ja siksi hän kaappaa luokseen Kai-pojan. Kain ystävä Kerttu lähtee etsimään kadonnutta kumppaniaan ja joutuu moniin seikkailuihin.

Ennen Päivi Hartzellin suomalaista elokuvaa Andersenin satu oli käännetty elokuvaksi Neuvostoliitossa, mm. Lev Atamanovin ohjaamaksi hienoksi animaatioversioksi. Hartzellin sovitus on vapaa, hän on käyttänyt Andersenia vain lähtökohtana ja luonut kyvykkään tekijäjoukon avustamana alitajunnan ilmiöitä vertauskuvallistavan, vahvasti visuaalisen kokonaistaideteoksen, jossa Jukka Linkolan musiikilla on balettimaisen merkittävä osuus. Tuloksena on elämyksellinen, tunnelmallinen ja tunteisiin vetoava odysseia, jossa hyvä ja paha mittelevät tarpeen tullen voimiaan varsin julmalla ja pelottavallakin tavalla. Tekijät ovat ihailtavasti edenneet kauas niistä ajoista, jolloin sadut selitettiin ja ymmärrettiin kuoliaiksi.

“Ihmisen persoonallisuuden eri puolet voidaan eheyttää yhdeksi kokonaisuudeksi vasta sen jälkeen kun asosiaalisista, tuhoavista ja tuomittavista puolista on päästy vapaaksi, eikä tähän taas voida päästä, ennen kuin ihminen on saavuttanut täyden kypsyyden.”

Tämä Bruno Bettelheimin näkemys teoksesta Satujen lumous pätee myös Hartzellin Lumikuningattaren lukuohjeeksi. Kain ja Kertun matka nähdään psykoanalyysin näkökulmasta, kuitenkin niin että satu säilyttää klassisen perusluonteensa. Matka on vaarallinen ja se kestää keväästä talveen. “Satu esitetään meidän versiossamme vertauskuvallisena tarinana ihmisen matkasta kohti aikuisuutta. Kertomus liikkuu keväästä talveen eli symbolisesti ihmisen kehityksen ajan.” (Hartzell).

Lumikuningatar on lapsille tehty satuelokuva, mutta silti se ei ole mikään helppo elokuva – kaikkein pienimmille sitä tuskin on tarkoitettukaan. Hartzell on lähes hylännyt sadunkerronnan perinteiset keinot: hän luottaa kuvaan ja tunnelmaan, ilmeisiin ja väreihin, lavastukseen ja musiikkiin. Lumikuningatar onkin vahvasti visuaalinen elämys, välillä jopa ylenpalttisen estetisoivalla tasolla. Henrik Paerschin upea kuvaus saa metsät ja niityt kimmeltämään, kasvokuvat ja värit hohtamaan. Hartzell luottaa enemmän assosiaatioihin kuin vuoropuheluihin, ja siirtyessään siten rohkeasti ajasta ja paikasta toiseen hän ei puno kohtausten väliin väkinäisiä aasinsiltoja, vaan antaa tarinan hahmottua katsojan tajunnassa. Elokuvan visuaalinen voima huipentuu lopun välienselvittelyissä.

Lumikuningattaressa on myös kysymys todellisuuden ja mielikuvituksen suhteista. Kehyskertomus avaa näkökulman sadun ulkopuolelle, eivätkä todellisuus ja uni näyttäydy toisensa poissulkevina vaan vuorovaikutteisina elementteinä. Sadut eivät siis välttämättä ole valheita, vaan niillä on hyvin todellinen funktionsa ihmisen kehityksessä ja elämässä.

– Eri lähteiden mukaan ST